Tavoitteellinen harrastaminen, mitä se on? Tavoite voi olla moninainen kilpailuissa pärjäämisestä ammattiin asti. Siihen on vaadittu töitä, töitä ja töitä, ja niitä on painettu roppakaupalla viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tavoitteena on kehittyä omalle huipputasolle ja jatkaa urheilijapolkua aina jopa ammattilaiseksi asti. Kulunut koronavuosi on tuonut tähän runsaasti vaikeuskerrointa monien rajoitusten muodossa.
Maaliskuussa 2020 alkanut sulkutila vei yksilöiltä ja joukkueilta kauden huipennuksen. Finaalit peruttiin, eikä vuoden työmäärää päästy ulosmittaamaan. Pettymys oli valtaisa ja se usein nousee päällimmäisenä esille, kun puheeksi otetaan pelaajan uran pahimmat pettymykset. Kesään asti jatkunut sulku rajoitti harjoittelun kotiin, jossa tehot ja monipuolisuus olivat kaukana ideaalisesta, painottuen lähes yksinomaan fysiikkaan. Treenejä kuitenkin tehtiin tunnollisesti, koska vielä oli toivoa kesän kohokohdan Power Cup -turnauksen pelaamisesta. Huhut siirrosta sai epäilemään ja ilmoitus peruutuksesta pettymään. Pelaajien keskuudessa tunnelma oli apea.
Ryhmäharjoittelu saatiin vihdoin aloittaa heinäkuussa ja valmistautuminen uuteen kauteen alkuun hyvissä ajoin. Pelitkin alkoivat ajallaan tiukkojen hygieniaohjeiden vallitessa. Kaksi turnausta ja naisten kakkossarjan syyskierroksen alkupuolikkaan pelit saatiin pelattua kunnes rajoitukset alkoivat jälleen. Siitä lähtien pelit ovat olleet seis.
Parin viikon välein tilannetta on tarkasteltu uudelleen, mutta turhaan on odoteltu pillin vihellystä ottelun alkamiseksi. Niinpä sitä on sitten treenattu ja treenattu. Välillä on ollut vaikea löytää treenattavia kohteita, kun peleistä saatavaa palautetta ei ole käytettävissä. Ymmärrettävästi myöskään pelaajien fokus ei ole aina ollut parhaalla tasolla. Pelkkä treeni ei ole pitemmän päälle kovinkaan palkitsevaa. Pelaajien palkkapäivä on pelipäivä, eikä palkatta treenaaminen ole paras motivaattori. Silti tytöt ovat jaksaneet tehdä töitä kiitettävällä tasolla.
Kevätkausi lähestyy jo loppuaan, mutta pelejä ei ole näkyvissä. Maaliskuulle sijoitetut turnaukset jäävät sulun alle, eikä ole mitään tietoa kauden jatkumisesta. Pitää vain toivoa, että pelit kuitenkin saadaan pelattua ennen juhannusta. Toinen peräkkäinen keskeytetty kausi olisi liikaa, kun viime kevään pettymyskin on vielä mielessä. Vaarana on, että moni pelaajapolku katkeaa ennen aikojaan.
Marko Salorinta
lentopallovalmentaja
Someron Pallo
Pelaajien sanoin: Mietteitä alkavasta sulusta ja koronakaudesta:
-ärsyttää kun treenit loppuu ja säännöllisyys treenaamisessa loppuu taas, motivaatio saattaa loppua helposti kotona treenaamiseen, kun kuntosalitkin menee kiinni
-pelien pelaamisesta on ihan sikana aikaa ja powerin peruuntuminenkin harmittaa
-on aika tylsää, kun ei ole harkkoja ja on tottunut kumminkin viikossa monta kertaa näkemään joukkuetta ja treenaamaan, muutenkin tulee olemaan tylsää kotona
-vähän ärsyttää, kun ei pääse pelaamaan tai treenaamaan kunnolla, ja sitten ei oo oikee mitää tekemistä ja joutuu olee vaa kotona
-ärsyttää, kun treenit ja pelit jää pois varsinkin kun nyt ois ollu meillä hyvä sauma voittaa kaiken laista kivaa tänä vuonna