Kulttuuripaikkakunta Somero käyttää niukalti euroja kulttuuriin

0
Kulttuurituottaja Liisa Mattila (vas.) ja Someron Kulttuurin puheenjohtaja Olla-Riitta Mäkelä sanovat, että kulttuuri- ja senioriystävällisyys saattaisivat houkutella muuttamaan Somerolle.

Toivotaan lisää rahallista panostusta sekä rukkausta avustusten kriteeristöön

Someron kaupunki varasi viime vuonna 9 euroa asukasta kohti taiteeseen ja kulttuuriin, selviää Ylen tutkimuksesta. Yle kyseli kunnilta, paljonko budjetoiduista rahoistakoronavuonna 2020 jäi käyttämättä. Somerolla käytettiin liki kaikki budjetoidut rahat. Joitakin avustuksia jäi käyttämättä, kun tapahtumaa ei järjestetty pandemian vuoksi.

Kaupungin sivistysjohtaja Minna Mäkelä-Rönnholm sanoo, että jos kirjastoon käytetyt eurot otettaisiin mukaan, niin Somero menestyisi tilastossa paremmin.

– Meillä on satsattu kirjastoon keskimääräistä enemmän. Se on normaaliaikana oikea monitoimikeskus. Siellä pidetään paljon kulttuuritapahtumia. Eli täytyy myös miettiä, mikä luetaan kulttuurin alle. Jotkut lukevat siihen liikunnankin, muistuttaa Mäkelä-Rönnholm.

Rahoissa ei myöskään näy Marja-Liisa Mäkelän testamenttilahjoitus, jolla on järjestetty lapsille ja nuorille tapahtumia ja kursseja.

Someron Kulttuurin puheenjohtaja Olla-Riitta Mäkelä hämmästyi kuullessaan, miten vähän rahaa kulttuuriin on budjetoitu. Ja miten pieni kulttuuripaikkakuntana itseään markkinoivan Someron summa on verrattuna esimerkiksi Ypäjään (11 euroa/asukas), Saloon (27 euroa), Forssaan (116 euroa) ja Turkuun (201 euroa). Hänestä innostumisen ja osaamisen tasossa harrastajien välillä ei ole eroa.

– Ihmeellisen paljon me sillä rahalla saamme aikaiseksi. Hinta-laatusuhteen on siis oltava hyvä, toteaa Mäkelä.

Myös sivistysjohtaja kehuu monipuolista ja laadukasta tarjontaa.

– Mutta 90 eurolla per asukas saisi jo huomattavasti enemmän aikaiseksi. Kulttuuriyhdistykset tekevät hyvää työtä. Lisäsatsaus motivoisi väkeä toimimaan yhdistyksissä, heittää Olla-Riitta Mäkelä.

Sivistysjohtaja muistuttaa, ettei kaupungin pussi ole pohjaton. Kun väki vähenee, niin valtionosuuksia saadaan vähemmän. Jos kulttuurille annetaan enemmän, se on jostain muusta palvelusta pois.

Minna Mäkelä-Rönnholm on pohtinut, ovatko annetut avustukset ja paikallinen kulttuurianti yksi yhteen. Paljon asioita voidaan tehdä edullisesti ja ilmaiseksikin.

Kaupunki on antanut kulttuuritoiminnan järjestämisvastuun Someron Kulttuurille, jossa on 21 jäsenyhdistystä ja 2 kannatusyhdistystä.Someron Kulttuurille annettu vuosikorvaus kuluvana vuonna on 50 600 euroa. Suurin osa summasta menee kulttuurituottajan palkkaukseen.

Lisäksi Someron Kulttuuri saa euroja tapahtumien järjestämiseen. Vuoden 2021 talousarviossa tilaisuuksien järjestämiseen on varattu yli 10 000 euroa. Tapahtumaraha on ollut käytössä vasta pari vuotta.

Kaupunki jakaa yhdistyksille vuosittaiset kulttuuriavustukset. Niitä pidetään pieninä. Tälle vuodelle esimerkiksi toiminta-avustuksina maksettiin 100 euroa yhdistystä kohti. Kohdeavustuksissa oli suurempia summia.

– 100 euroa tuntuu olkaantaputukselta. Kun jokaiselle annetaan sama summa, niin se tuntuu, että halutaan asia vain äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Se on nimellinen avustus, josta ei ole apua. Se ei motivoi yhdistyksiä toimimaan, ideoimaan ja tarjoamaan kulttuuritapahtumia muille, sanoo Olla-Riitta Mäkelä.

Kulttuurituottaja Liisa Mattilasta kulttuuriavustusten jakojärjestelmää ja kriteeristöä pitää Somerolla uudistaa. Esimerkiksi antaa suurempia summia kaiken kansan tapahtumien järjestämiseen ja projekteihin.

Hänestä kaupungin tukirahoja ei tarvita siihen, kun samanmieliset kokoontuvat yhteen.

– Jokainen maksakoon harrastuksestaan. Mutta jos kootaan vaikka näyttely tai esitys muidenkin katsottavaksi ja koettavaksi, niin siihen kuluu rahaa. Tällaisiin projekteihin kaupungilla tulisi olla antaa enemmän kuin 100, 200 euroa, vaatii Mattila.

Sivistysjohtaja vastaa, että avustusten kokonaispottia tuskin voidaan korottaa, mutta jakamisen painotuksia kylläkin. Kriteeristön rukkaus on ollut suunnitelmissa, mutta siihen ei ole ehditty koronavuoden vuoksi.

Kulttuurituottaja Liisa Mattilasta on ristiriitaista, jos Someron kaupunki rehvastelee ja markkinoi itseään kulttuurikaupunkina, mutta ei satsaa siihen rahallisesti.

– Kulttuurin asema on ollut aina heikko. Eihän kulttuuria arvosteta kunnissa samoin kuin liikuntaa ja urheilua, arvioi Mattila.

Hän korostaa vapaaehtoistyön tärkeyttä.

– Ilman seurojen ja yhdistysten panosta kaupungit eivät toimisi. Kulttuuriväki tekee rakastamaansa intohimosta ja sanomansa palosta. Mutta ei voi olettaa, että muille tuotettaisiin tapahtumia aina ilmaiseksi.

– Liki pitäen aina, kun järjestää musiikki- tai teatteriesityksen, niin pitää miettiä tekijänoikeudet kappaleisiin ja se tietää rahanmenoa. Lisäksi pitää hankkia äänentoistot ja muut, jatkaa Olla-Riitta Mäkelä.

Mäkelä sanoo, että panostamalla hieman enemmän kulttuuriin, lisätään ihmisten hyvinvointia, joka saadaan takaisin muilla sektoreilla.

– On tutkittu kulttuurin edesauttavan terveyttä ja etenkin mielenvirkeyttä. Kulttuuria itse tekemällä tai kuluttamalla saadaan aikaiseksi hyvinvointia. Panostamalla hieman enemmän kulttuuriin, niin pitkässä juoksussa se saadaan takaisiin muilla sektoreilla ja säästetään sairauskuluissa, toteaa kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja.

Olla-Riitta Mäkelästä kulttuuriystävällisyydellä voi mainiosti markkinoida paikkakuntaa. Halutaanhan Somerolle lisää väkeä asumaan.

– Miksi emme voisi tehdä Somerosta mallioppilaan Suomeen; kulttuurikunnan, jossa arvostetaan taidetta ja kulttuuria ja niiden tuomaa hyvinvointia. Tavoitteena voisi olla kulttuuriystävällinen ja paras seniorikaupunki valtakunnassa. Kulttuuriystävällisyys voisi houkutella muuttamaan Somerolle.

Liisa Mattila toivoo, että kaupunki muistaisi ammattitaiteilijoitaan avustuksilla. Nyt he eivät saa kotikunnaltaan tunnustusta. Myös työryhmät tarvitsevat projekteihinsa tukea.

Mattila ehdottaa, että joka vuosi palkittaisiin Someron kulttuurihenkilö. Näin kaupunki näyttäisi, että se arvostaa taiteilijoitaan, jotka tekevät paikkakuntaa tunnetuksi.

– Se antaisi positiivista mieltä kulttuuria tukevasta Somerosta.

Sivistysjohtaja lämpenee vuoden kulttuuripersoonan palkitsemiselle.

– Yhtä hyvin sellaisen voisi valita ja palkita; palkitaanhan liikuntapuolellakin kunnon kuntalainen.

Mattila ja Mäkelä sekä sivistysjohtaja Mäkelä-Rönnholm ovat yhtä mieltä, että Someron Kulttuuri on hyvä järjestelmä.

Kulttuuriyhdistys on demokraattinen, kun sillä on johtokunta. Sivistyslautakunta voi vaikuttaa tekemiseen ja olla tukena.

Yhdistys pystyy hankkimaan rahoitusta: apurahoja ja sponsorirahoitusta hankkeille, kuten esimerkiksi nyt Aholaan kaavaillulle kulttuurigallerialle. Kaupunki ei ulkopuoliseen rahoitukseen taipuisi.

Mattila muistuttaa, että nykyään hakeminen on vaikeampaa yhdistykselläkin. Apurahajärjestelmät ovat muuttuneet ja rahaa on vähän jaettavana. Valtakunnallista rahaa ei anneta harrastajille, vain ammattitaiteilijoille.

Sivistysjohtaja on erityisen tyytyväinen, että kulttuurinsarkaa Somerolla on ollut koordinoimassa useamman vuoden ajan sama henkilö, kulttuurituottaja.

Kiiruun talo on kulttuuriväen asemapaikkana. Se on Liisa Mattilasta mainio yhdistysten kokoontumisiin ja pieniin tilaisuuksiin. Mutta sali on aivan liian pieni isoille staroille. Seurakuntakeskuksen sali ei sovi kaikkiin tilaisuuksiin, eikä myöskään monitoimitalo.

Kulttuuriväen haaveissa on sisätilat, joissa voisi harjoitella ja esittää näytelmiä. Jonne voi rakentaa näytelmän ja jonne jättää tavarat paikoilleen seuraavaan harjoittelukertaan. Sellaista paikkaa tarvitsee myös lukion draamaryhmä.

Kiiruun koulukeskuksen auditorio soveltuu katsomoksi, mutta näyttämöksi auditorion etuala on aivan liian pieni. Lisätila onnistuu ruokalasta, mutta se ei ole teatterintekijöille eikä katsojille hyvä ratkaisu.

– Näyttämö tarvitsee seinän taakseen, jotta ääni kuuluu hyvin katsojille. Tai sitten jokaisella esiintyjällä pitää olla mikrofoni, selvittää Mäkelä.

– Paikan ei tarvitse olla hieno ja uusi, vaan sellainen johon voi rakentaa näytelmän, ja jossa on pysyvä katsomo ja estradi, toteaa Mattila.

Hän ehdottaa hankittavaksi tyhjää tehdashallia, ja Mäkelä vanhaa seurakuntataloa.