8-vuotias Max Känsälä kertoo silmät kirkkaina kirkoista, ja erityisesti niiden kellojen soinnista. Hänen suosikkejaan ovat Someron ja Leppävirran kirkot sekä Turun, Helsingin ja Espoon tuomiokirkot. Parhaimmat kellojen äänet ovat Somerolla, Turussa ja Espoossa. Somerolla kellot soivat voimakkaimmin, Espoossa lempeästi ja Turussa kilkuttaen ja kumisten.
Hän on tallettanut älypuhelimeensa kellojen soitantaa. Ekspertti tunnistaa äänestä, minkä kirkon kelloista on kyse, sekä tietysti myös kuvista. YouTubesta hän kuuntelee myös muiden maiden kirkkojen kellojen helkäntää.
Max Känsälä on saanut luvan käydä painamassa Someron kirkon kirkonkellot soimaan sunnuntain jumalapalveluksissa sekä myös korona-aikana torstai-illan ehtoollismessussa suntio Jaana Frankbergin huomassa.
Laite on sakastin eteisessä. Sieltä poika kipaisee ulos kuuntelemaan sulosointuja ja odottamaan, jos tapulin ikkunaluukut aukeaisivat. Ulkoa hän säntää kirkon kolmanteen penkkiriviin. Paikka on tarkasti valittu, sillä sieltä voi kaiteen alta luikahtaa vaivattomasti painamaan nappia jumalanpalveluksen päätteeksi.
Suntio on päästänyt pojan joskus kuulosuojaimineen myös kellotapuliin. Hartaana hän on istunut ja tarkkaillut Someron kirkon 1700-luvun kahta kelloa, joista pienempi painaa 210 ja isompi 529 kiloa. Iso on 500 kiloa painavampi kuin Max.
Ihaninta on päästä katsomaan juuri silloin kun kellot kajahtavat kauniisti ja tapulin isot luukut aukeavat omalaatuisella vinkunallaan. Max on opastanut, että ne voisi rasvata.
Äiti Anu Järvinen on mukana kirkkoreissuilla. Hän on huomannut, että alakoulun tokaluokkalainen kuiskii hiljaa penkissä uskontunnustusta. Poika on kuullut sen niin useaan kertaan istuessaan ja odotellessaan soittamaan pääsyä, että sanat ovat tarttuneet muistiin.
Max on pyytänyt isoveljeään mukaan sunnuntaiaamujen reissuille. 13-vuotias Axu Känsälä on tokaissut, että mieluummin hän vetää hirsiä kuin kuuntelee virsiä. Kolmevuotias Emmi-sisko haluaa kyllä lähteä mukaan.
Viime pyhäinpäivänä äiti ja poika kävivät viemässä kynttilät ja havut Maxin äidin isovanhempien haudalle Espooseen. Espoon tuomiokirkon kellot olivat ehtineet juuri soida ja luukut mennä kiinni, kun he ehtivät paikalle. Ei auttanut muuta kuin jäädä odottelemaan tunnin päästä alkavaa ruotsinkielistä jumalanpalvelusta.
Jos pitää valita kesälomamatka Linnanmäen ja Helsingin tuomikirkon väliltä, niin tämä somerolainen valitsee kirkon ihastelemisen. Kivikirkot ovat erityisesti hänen mieleensä. Salon Uskelan kirkko korkealla mäellä oli elämys.
Max-poika on parivuotiaasta asti bongaillut automatkoilla kirkon torneja, mastoja ja tuulimyllyjä. Somerolla Lounean masto saa hänet huokailemaan. Isänsä vanhemmat asuvat Ivalossa. Siellä Max pääsi käymään tornissa, josta näkyi koko kaupunki. Se oli hiljaisuuden paikka.
Kirjastosta on lainattu yhä uudestaan ja uudestaan kirkoista kertovia teoksia. Kun viikarin harrastus on levinnyt muiden tietoisuuteen, niin tuntemattomatkin ovat lähetelleet hänelle kirkkoihin liittyviä kortteja, kirjoja, pienoismalleja ja pikkutavaroita. Eräs mies teki hänelle puisen ristin, joka on tallessa parvisängyllä. Max nukkuu parven alapuolella.
Matti-ystävä lähetti postikortin, jossa on miehen mieluisimman kirkon, Kajaanin kirkon kuva. Hän lähetti myös kirjasarjastaan kaksi osaa ja saatteeksi, että Max saa ne omaksi. Nyt ei tarvitse jatkaa samojen opuksien laina-aikaa.
Malttamattomana vesseli odottaa ensi kesää. Perhe on luvannut, että silloin mennään tutustumaan Valamon luostariin. Kirjasta on jo tutkittu, millaiseen paikkaan he ovat menossa.
Syntymäpäivänsäkin poika haluaa viettää kirkossa. Isosisko Kristiina halusi lapsena järjestää synttärit tallilla ja Axu-isoveli keilahallilla. Äiti on ajatellut, että hyvä juhlapaikkahan kirkko on eli mikäpä ettei. Vappuna Turun tuomiokirkko kutsuu.
Herkkä ja tarkka poika, joka tarvitsee rutiineita ja ennakointia
Max Känsälä on reipas 8-vuotias koululainen. Hän on hyvin tarkka, että asiat menevät niin kuin on ennalta sovittu.
Tarkkuus näkyy aikatauluissa. Jos koulutaksin tuloon on viisi minuuttia, hän jo juoksee huolissaan ilmoittamaan äidille, että missä Pekka viipyy ja nyt äidin pitää lähteä viemään häntä Joensuun koululle, ettei hän vaan myöhästy.
Makuuhuoneessa on iso kello, jossa on kuvin ja tekstein päivän tärkeät ajankohdat, esimerkiksi milloin pitää nousta ylös ja mennä nukkumaan, pestä hampaat ja syödä välipala. Päivä- ja viikkosuunnitelmat ovat tärkeitä. Poika tietää, että puheterapia on tiistaisin ja toimintaterapeutille mennään torstaisin.
Jos normaalit rutiinit ja aikataulut eivät pidä, Max hermostuu. Kärpäsestä tulee härkänen. Tai jos ärsykkeitä tulee usealta taholta yhtä aikaa, niin vaikutus on sama. Poika ei pysty keskittymään, hän ahdistuu.
Rutiinit ja ennakointi on oltava kohdallaan, jotta vesselin elämä sujuu ja hän on onnellinen. Jos jotain erityistä on tulossa, niin siitä on kerrottava ajoissa ja siihen valmistauduttava. Järjestyksessä on pysyttävä.
Äiti Anu Järvinen kertoo esimerkin pikkuveljen ristiäisistä. Illalla oli häärätty myöhään. Aamulla äiti laittoi saunan päälle, että kaikki olisivat siisteinä kastejuhlassa. Poika oli todennut, ettei saunaa voi laittaa päälle, kun on aamu. Ja jos nyt mennään, niin sitten pitää laittaa yövaatteet päälle. Syy- ja seurauspuhe jatkui jatkumistaan. Viimevalmistelu perhejuhlaan piti rauhoittaa.
Maxilla on autismikirjon häiriö. Se vaikuttaa siihen, miten hän kokee maailman ja miten hän kommunikoi muiden kanssa. Aistit toimivat poikkeuksellisesti, henkilö kuormittuu ja väsyy helposti.
Max on aistiherkkä kuulon, tunnon, hajun ja maun osalta.
Hän on yliherkkä tuoksuille. Kun äiti keittää kahvia, niin pojan on oltava kaukana keittiöstä.
Max syö enimmäkseen ruokia, jotka eivät oikein maistu miltään, kuten keitettyä makaronia ja kananmunan valkuaista. Herkkua on riisi. Kun äitinsä valmistaa perheelle ruokaa, niin hän ottaa ennen maustamista siitä oman osansa poikaa varten erikseen.
Tarkkuus näkyy myös syömisessä, sillä lautasella aineosat eivät saa koskettaa toisiaan. Pitää tietää, mitä edessä on ja mitä syö. Perheen käydessä hampurilaisilla, niin Maxin valinta on pelkkä sämpylä, ei muuta.
Tarkkuus on myös vahvuus. Sen kanssa erottaa ja huomaa yksityiskohtia, jotka menevät muilta ohi. Esimerkiksi lastenohjelman satojen tonttuhahmojen joukosta erottui kaksi erilaista. Pysäytyskuvaa tutkaillessa vanhemmat vahvistivat pojan havainnon oikeaksi.
Max huomaa taivaalla olevat kaikkein kaukaisimmatkin lentokoneet, mitkä normaali ihminen näkee vasta viiden minuutin päästä.
Max on toisella luokalla Joensuun koulussa. Erityisopetuksen pienryhmässä on kahdeksan oppilasta, yksi opettaja ja kaksi avustajaa.
Hän menee mielellään kouluun ja koulu sujuu kivasti. Koulupäivät on kolmituntisia. Kotiintullessa hän on väsynyt, sillä ärsykkeitä on ollut kolmen tunnin ajan melkoisesti. Ympäristö on kuormittanut.
Usein hän menee hetkeksi lepäämään koulupäivän jälkeen parvisängyn alaosaan. Hän saattaa panna kuulosuojaimet päähän, selailla kirkkokirjoja tai kuunnella kännykällä YouTubesta kirkonkellovideoita.
Perheessä on yhteensä viisi lasta. Vanhin 18-vuotias Kristiina on muuttanut omilleen. Isoveli Axu täyttää tänä vuonna 13. Pikkusisko Emmi on kolmevuotias ja pikkuveli Casper parivuotias.
Perhe on tottunut siihen, millainen Max on. Joskus hyväntuulinen, sydämellinen ja nauravainen, joskus vaativa ja samasta asiasta jankuttava iiliäinen, joka ottaa tosi kirjaimellisesti ja tosikkomaisesti, mitä sanotaan.
– Aina on ollut näin, joten meille tämä on täysin normaalia. Tämä on meidän perheen elämää, tuumaa Anu Järvinen.
– Anoppi muutti Turusta Somerolle ja vie joka päivä lapsia ulos ja auttaa. Käymme Janin (puoliso) kanssa joka viikko pelaamassa sulkapalloa. Pienemmät lapset menevät aikaisin nukkumaan. Sitten on aikaa olla poikien kanssa. Tai lötkötellä televisiota katsellen ja jutellen.
Äiti sanoo, että totta kai hän miettii, miten Max pärjää, kun hänestä tulee nuorukainen ja kun hän aikuistuu.
Autismikirjon häiriöstä huolimatta on täysin mahdollista, että Max voi aikuisena opiskella ja käydä töissä.
– Kaikki vanhemmat ovat huolissaan lapsistaan ja miten he pärjäävät. Max on kyllä sanonut, ettei hän halua kasvaa isoksi.