Pääsiäinen oli lähellä. Joka vuosi juutalaiset menivät Jerusalemiin viettämään pääsiäisjuhlaa ja muistamaan sitä, kuinka Jumala johdatti heidät vapauteen Egyptin orjuudesta. Myös Jeesus oli mennyt perheensä kanssa Jerusalemiin monta kertaa.
Ihmiset puhuivat, että Jeesus oli nytkin tulossa, tällä kertaa opetuslastensa kanssa. He muistelivat kaikkia niitä hyviä ja ihmeellisiä tekoja, joita Jeesus oli tehnyt. Hän oli ottanut lapset luokseen, parantanut sairaita, tyynnyttänyt myrskyn, siunannut pienen pojan eväät niin, että ne riittivät tuhansille ihmisille.
Ihmiset sanoivat, että Jeesus sopisi heille kuninkaaksi. Hän voittaisi kaikki viholliset. Näin he ajattelivat ja uskoivat, että Jumala oli lähettänyt heille luvatun hallitsijan. Siinä samassa Jeesus saapui ratsastaen aasilla.
Ihmiset alkoivat tungeksia Jeesuksen ympärillä. He olivat niin iloisia Jeesuksen saapumisesta, että ottivat ylimääräisiä vaatteita yltään, taittoivat palmuista oksia, levittivät ne pölyiselle tielle ja huusivat hoosianna, Herra auta!
Pääsiäinen on lähellä. Mekin saamme muistella kaikkea hyvää, mitä elämässämme on monista rajoituksista huolimatta. Ja kun ajattelemme tulevaa, saamme huutaa hoosianna, Herra auta!
”Pienen aasin askeleet jo kuuluu kaukaa tieltä. Jokainen nyt tietää, kuka tulossa on sieltä.
Jokainen nyt tietää, kuka tulossa on sieltä.
Palmun oksat taitetaan ja niitä heilutellaan. Juhlamielin Herra tervetulleeks toivotellaan.
Juhlamielin Herra tervetulleeks toivotellaan.”
Marjatta Kuisma
eläkeläinen
Someron seurakunta