Näin Talvisodan päättymispäivän tienoilla tulin käyneeksi Someron sankarihaudoilla. Muistokynttilät paloivat monilla haudoilla. Somerolla ja Somerniemellä hautapaikan ovat saaneet liki 400 sankarivainajaa. Se on paljon, kun Somerolla sotavuosien alussa oli vain 8 000 asukasta.
Käynti kirkkomaalla toi mieleeni, että eri puolilla Someroa on useita kymmeniä lähes alkuperäisessä asussaan olevia rintamamiestaloja. Sankarihaudat ja rintamamiestalot muistuttavat yhdessä nuorten suomalaisten miesten ja naisten valmiudesta palvella isänmaata vaikeimmissa mahdollisissa oloissa Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi.
Sodasta palanneille rintamamiestalo olikin yksi sodanjälkeisen ajan tärkeimmistä ja tunnetuimmista symboleista. Se oli kansakunnan kiitos kaikkensa antaneille. Näitä taloja pidetään suomalaisen arkkitehtuurin design-klassikoina, joilla on vieläkin lähes ikoninen leima.
Kotiin palaaville miehille luvattiin kotiseudultaan tontti ja työpaikka. Se oli suuri lupaus. Työpaikka ei aina heti järjestynyt, mutta usein valtio tai kunta luovutti ilmaiseksi tontin ja talon piirustukset sekä avusti rakentamista pitkäaikaisella lainalla. Paluu arkeen saattoi alkaa. Omatoimisesti ja talkootöillä taloja rakennettiin ympäri Suomea. Niitä arvioidaan olevan käytössä vieläkin noin 300 000. Se osoitus talotyypin käyttökelpoisuudesta ja toimivuudesta. Tonttiin kuului aina myös kasvitarha, joka oli silloisissa niukkuuden oloissa yhtä tärkeä kuin talokin.
Nämä talot ovat monilla seuduilla edelleen hyvin haluttuja koteja, joita jatkuvasti kunnostetaan nykypäivän tarpeita varten. Kunnostamisohjeita näyttää olevan internet tulvillaan. Jokaiseen yksityiskohtaan on omat ohjeensa.
Kävelylenkillemme osuu usein myös Svenssonin talo, jossa lähes 70 vuotta sitten olimme serkkujeni kanssa lattiamajoituksessa. Tädilläni hammaslääkäri Liisa Koromalla oli tapana kutsua sukulaislapsia joululomalla luokseen pois vanhempien jaloista raikkaaseen maalaisilmaan. Hammaslääkärin vastaanotto oli talon yläkerrassa. Polkuporaa kävimme joskus siellä ihmettelemässä. Alakerrassa meitä oli 3–4 poikaa nukkumassa patjoilla. Ne olivat riemukkaita lomia.
Yhdessä teimme hiihtomatkoja sahan ohi Pappilan pelloille ja sieltä Kyyrän harjujen kautta hyppyrimäelle ja edelleen Knaapin tilalle. Knaapilla yövyimme ennen paluumatkaa Svenssonille. Hiihtomatka oli 10-vuotiaalle kohtuullisen pitkä. Kerran kokeiltiin hiihtää järven jäätä jopa Palikaisiin saakka, mutta silloin voimat loppuivat kesken. Tätini haki meidät Hovilasta Someron hienoimmalla autolla, vuoden 1952 mallisella punaisella Ford Taunuksella.
Joululomalla sairastuin ja tohtori Juha Jonkka kutsuttiin katsomaan potilasta. Diagnoosi oli nopeasti päätelty: tulirokko. Siitä paikasta minua lähdettiin viemään Paikkarin autolla Helsinkiin Auroran sairaalan eristysosastolle. Siellä vietin lopun joululomastani eristyksissä. Vanhemmat saivat käydä vain lasioven takaa vilkaisemassa poikaansa.
Nyt olemme jälleen opetelleet elämään eristyksissä. Vuosi sitten 16.3. pakkasimme tavarat ja muutimme Somerolle ennen kuin Uudenmaan rajat suljettiin. Sittemmin kulkutaudiksi äitynyt korona on pakottanut etääntymään kaikesta tavanomaisesta. Ystävien tapaamiset ja terveisten kertomisen on korvannut tekniikka: Urheilukello kannustaa lisäämään askelia ja pidentämään kävelymatkoja. Se onnittelee uusista ennätyksistä ja kertoo kulutetuista kaloreista. Menetetystä vuodesta ei jääkään paljon muuta muistiin merkittäväksi.
Koronavuoden aikana olen kuitenkin kirjoittanut omaksi ja ystävien iloksi (?) yli 80 pakinaa. Ensimmäinen ilmestyi vuosi sitten. Siinä kirjoitin ”aamulla levinneestä huhusta, että koko Uusimaa on suljettava. Se tapahtui Sanna Marinin ollessa käskynhaltijana. Krista Kiuru on kuulemma kriisitilassa, vaikka hän vielä viikko sitten vakuutti kausi-influenssan olevan koronaakin suurempi uhka.”
Maaliskuun 16. päivänä kerrottiin poikkeusoloista ja julistettiin voimaan valmiuslaki.
Uskoin silloin hallituksen arvioon viruksen rajaamisesta. Nyt alkaa usko horjua. Ehkä tästä on tullut uusi normaali. Enkä oikein taida uskoa vieläkään, että kesällä tavataan.
Johannes Koroma
pääkonsuli