Mä tiedän sen / Mä haaveilen / Mutta niinhän haaveilijat tekee / Ja mä tiedän vielä koittaa kesä, / Kuutamo ja sinä.
Riimi on biisiltä Miksen saa sua jäämään? Se on tamperelaisen Joni Ekmanin uusimmalta soololevyltä, joka kantaa nimeä Sinulle… Levy sisältää oivaltavia lyriikoita ja tarttuvan rullaavia biisejä.
Levyn kappaleet vaihtuvat ja korvamato toisensa perään iskee. Ekman on suoraan sanoen liki hävyttömän tuottelias. Musiikin tekeminen on helppoa, sillä Ekman laskee diskografiastaan peräti 65 julkaisua, joihin hän on suurimmaksi osaksi tehnyt itse musiikit.
Somerolla syntynyt ja ensimmäisen puolikkaan elämästään asunut Ekman panostaa musiikkiin.
Joni Ekman, 29, muutti Tampereelle 2010 silloisen tyttöystävän perässä. Kaupunki on sopivan iso.
Soololevyjä on takana neljä. Lisäksi Joni Ekman & Koira -bändi on tehnyt kaksi levyä. Kolmas on miksausvaiheessa.
Vuosina 2013–2014 mies otti tavoitteekseen tehdä C-kasetteja nimellä Koiran näköinen nainen. Kasetteja tuli neljä alle vuodessa. Lisäksi tuli kaksi vinyyli-ep:tä plus lp, jonka Ekman julkaisi pari vuotta sitten.
– Olen miettinyt, että mitä ihmettä tapahtui. Ehkä se oli siinä, kun ei ollut harrastuksia eikä ystäviä. Ehti tekemään. Nykyään löytyy ystäviä, harrastuksista en tiedä. Olen päätoiminen muusikko, muuta en ole tehnyt.
Seuraajia on kertynyt. Esimerkiksi Mikään ei riitä on niittänyt Spotifyssä 155 000 kuuntelua. Moni kuulija on tuntenut samoin: Kun mikään ei riitä / Silloin mun vitutus kasvaa eikä sille löydy loppua / Kun mikään ei riitä / Älä luule et jaksan yrittää.
Ekman on soittanut soololevyillään kaiken itse. Kitara taipuu käsissä makeilla soundeilla. Muutkin soittimet pysyvät hanskassa.
Sinulle…. on rehtiä kitararockia. Erityisesti Allman Brothersista , Wishbone Ashista ja Thin Lizzystä tutuiksi muodostuneet tuplakitarat saavat reilusti roolia.
– Nykyään ne eivät ole valtavirrassa, eivät saavuta ihmisiä samalla tavalla. Aika lailla Hurriganes -pohjalta mennään, Eput ja The Who muiden mukana ovat levylautasella. Klassikot.
Ilmankos levyillä kuuluu Pantse Syrjän sointi.
– Se on ollut suuri vaikuttaja, myös tuotannollisessa mielessä. Sellaisiin sfääreihin en ole yltänyt kuin Eput joskus 80-luvulla. Näitä voi treenata tekemällä lisää, Joni Ekman hymähtää vaatimattomasti.
Ekman menee kitarapohjalla, jolla hän säveltää. Pianoa hän haluaisi soittaa paremmin. Piano-osuudet tallentuvat äänittäessä leikkaa-ja-liimaa-menetelmällä. Ekman on digitaalisen koulukunnan miehiä, vain rummut hän äänitti neliraiturin avulla analogisesti C-kasetille.
Vahvistimena on ollut muun muassa Music Man ja Marshall, kitaroina Gibson Les Paul ja SG.
– Marshall/Les Paul -yhdistelmää on vaan käytetty niin paljon. Siinä on vaaransa. Soundiin pitäisi saada jotain kulmaa. Siksi äänitykset eivät ole kaikkein kliineimmästä päästä.
– Koiran toisena kitaristina on Akseli Häärä. Kova kaveri, jolle olen koittanut ujuttaa vaativampia sooloja. En ole teknisesti niin hyvä kuin hän. Varsinkaan tulevalle Koira-levylle ei tule montaa mun sooloa.
Koiran basisti on Ville Käki ja rummuissa on Jussi-Pekka Pölkki. Ekman myöntää vaatimattomana, että hitaammin soittaminen on enemmän oma vahvuus.
– Toisen kitaristin ottaminen vapautti omassa päässä jonkun ”klikin”. Pystyi tekemään tietynlaisia biisejä, tuplakitaroita. Tavoite on, että soitto kuulostaisi pitkälti samalta keikalla, kuin musa on levyillä.
– Vaikka biisi olisi imelää pop-rockia, niin sinne kun laittaa heavyksi mielletyn tuplakitaran, niin yllättäen kaikki hevarit tykkää just siitä biisistä. Keikoilla se jopa yllättää: ”onks nää jotain ihan pehmoja kuitenkin”.
Tuotteliaisuudesta kertoo, että vaikka seuraava, kolmas Koira-levy ei ole ihan valmis, niin seuraavan kokoaminen on jo alkanut. Tyylisuunnat ovat vaihdelleet punkista hard rockiin, väheksymättä Suomirockia – jopa countrya tai folkia.
– Olen nyt antanut bändissä tilaa muillekin. Jokainen jäsen on tehnyt biisejä. Rumpali ja basisti ovat mukana myös laulajina. Levystä saadaan monipuolisempi – toivottavasti ei silti sillisalaatti, Ekman ähkäisee.
Luvassa on perinteisempää ilmaisua.
– Ei kuten edellinen Uskon musiikkiin, joka oli lyhyitä biisejä A-duurista ja kovaa tuuttausta.
Tyylit vaihtelevat isosti.
– Seuraava soololevy tulee olemaan taas enemmän mua. Mukana on rauhallisempia biisejä. Vähän proge-meininkiä. Camelia ja Caravania on tullut kuunneltua aika paljon, mukana Tabula Rasa ja Wigwa . Haluan kehittyä koko ajan.
– Liian vaikeille vesille en silti halua – siellä hukkuu nopeasti.
Ajan myötä muusikko löytää etsimänsä.
– Nuorempana kuuntelin ja soitin punkkia. Sen jälkeen autotallipunkkia. Olin hyvin ehdoton. Silloin proge oli suoraan sanottuna ihan paskaa. Sitten löysin jostain Wigwamin Nuclear Nightclubin. Kuuntelin, ettei tää niin hyvää ole – ja myin pois.
– Sitten ostin sen taas. On väkisin alkanut tykkäämään, huomannut että se on todella hieno levy!
Muusikon arkiset hankinnat eivät aina pysy kuoseissa.
– Olen tykännyt ostaa paljon vahvareita, etsinyt soundia. Aina löytää jotain uutta, oppii laitteista ja ehkä vähän itestäänkin. Kamoja alkaa kertyä nurkkiin. Kaverille just harmittelin, kun oli sukat rikki: ”ei hitto, pitäis varmaan käydä ostaa sukkia”. Sitten muistin juuri ostaneeni satasella yhden kitarapedaalin. On jotenkin tullut priorisoitua noita hankintoja liki pelkästään musalaitteisiin!
Joni Ekman syntyi Somerolla 20.11.1991. Hän asui keskustan nurkilla. Evertintiellä, Svenssonintiellä ja Tehdaskujalla, mistä hän muutti Tampereelle.
– Kävin peruskoulun ja muutaman kerran yritin ammattikoulua Forssassa ja Salossa. Veri alkoi vetää kaupunkiin.
– Koulut jäivät, minkä jälkeen on enemmän tai vähemmän keskittynyt musiikkiin. En kuitenkaan lähtenyt opiskelemaan tätä, vaan edennyt itseoppineena.
Kiinnostus soittamiseen alkoi 14-vuotiaana.
– Soitin bassoa musiikintunneilla, mutta jotenkin en hahmottanut juttuja. Sitten sain äidiltä kitaran joululahjaksi, josta olin hänelle vihjaissut vitsinä. Se hemmetti soikoon meni ostamaan sellaisen!
Hetken huuman jälkeen rokkikeppi jäi nurkkaan.
– Sitten alkoi löytyä aikaa, kun olin ollut muutoin hieman yksikseni. Löysin tabulatuureja netistä. Mietin, näiden kautta voisin oppiakin jotain.
Ekman alkoi sahata kitaralla Ramonesia ja Misfitsiä.
– Musahomma alkoikin viemään mua isosti. Tajusin, että punkrockia on tehty suomenkielellä, joka oli aika hyvääkin! Eppujen Aknepopin löytyessä olin että huh–huh. Se oli mulle tärkeä kokemus.
16-vuotiaana tuli bändi: Johnny Ekman & H.I.V. Muut soittajat olivat Jasper Tähkänen rummuissa ja Pietari Kujamäki bassossa.
– Kului about vuosi siihen kun muutin Tampereelle. Tyttöystävä oli täällä, joka myös oli vauhdittava tekijä muuttamisessa. Hänellä oli bändeissä soittavia kavereita. Mentiin treenikämpälle ja siitä se sitten lähti.
Kokoonpanot olivat lyhytaikaisia. Sitten tuli bändi nimeltä Lähtevät kaukojunat. Siitä ja kitaristi Jussi Nummisesta tuli Ekmanin musiikilliset juuret Tampereelle. Syntyi myös kaksi levyä vuosina 2014 ja 2018.
On myös bändi nimeltä Achtungs, jota on saatettu hautaan jo parin vuoden ajan. Sen ekasta keikasta tulee 10 vuotta.
– Tuli tehtyä jopa Amerikan kiertue! Soitto oli aggressiivista autotallipunkkia. Sellainen on nyt jäänyt aika isostikin taakse. Tuli soolojutut ja tuli Koira-bändi. Niihin olen viime vuodet keskittynyt aika tasaisesti.
Ja lopuksi, on Ekmanin levyllä sellaisenkin biisi kuin Takaisin Somerolle.
Levyt
- Joni Ekman, 2015
- Ikuisesti, Rock’n’ Roll, 2016
- 3: Uneton Tampereella, 2017
- Sinulle… 2020
Bändilevyt
- Lähtevät kaukojunat, 2017
- Joni Ekman & Koira, 2017
- Uskon musiikkiin, 2019