Ohjausryhmätyöskentelystä ja roolista asioiden valmistelijana on erilaisia käsityksiä
Valtuusto piti historiansa toisen kokouksen etänä. Jokainen valtuutettu oli tahoillaan. Yhteisen tilan puuttuminen ei estänyt keskustelua äitymästä vilkkaaksi. Vaalien läheisyys näkyy, mikä on hyvä.
Valtuusto väänsi uudesta Tervaskannosta yli 20 minuutin aikana jyrkkiäkin puheenvuoroja. Loppupäätelmä mielipiteiden kirjavuudesta huolimatta oli yksimielinen: Uuden Tervaskannon 8 miljoonan euron kustannusarvio kuitattiin läpi.
Pauli Eino (kok.) muistutti ensimmäisessä puheenvuorossa puurakentamisen ekologisuudesta ja myönteisistä terveysvaikutuksista. Eino muistutti, että illan aikana ei ratkaista, tehdäänkö talo betonista vai puusta.
– Sen aika tulee myöhemmin, kun kustannukset asianmukaisilla laskelmilla ovat valmiit. Hinta on tärkeä, mutta ei ainoa kriteeri vaihtoehtojen välillä. Puurakentamiseen liittyy modulaarisuutta ja muunneltavuutta, mikä on ympäristöministeriön tavoite. Valtiovalta puoltaa puun käytön lisäämistä.
Surullisuutta ja murhetta
Einon jälkeen keskustan Riitta Ryhtä oli suruissaan ja murheissaan tavasta, jolla puurakentaminen tuotiin päätöksentekoon.
– Koko valtuustokauden ajan valmisteltu Tervaskanto-hanke on surullinen esimerkki Someron päätöksentekokulttuurin ongelmista. Sitä on valmisteltu neljä vuotta ja olemme edelleen lähtöruudussa. Hankkeen ohjausryhmä ja viranhaltijat ovat tehneet parhaansa, mutta hanke ei etene. Päätöksentekoon tulee yllättäviä muutosesityksiä. Jopa yksimielisestä valtuuston päätöksestä on päätöksessä mukana olleen toimesta valitettu.
Hanke joudutaan hänen mukaansa toteuttamaan velkarahalla kaupungin taseeseen, mikä vaikuttaa kotikaupunkimme tulokseen vuosikymmeniä.
– Kustannuksia syntyy jatkuvasti muuttuvien suunnitelmien tekemisestä. Pari viikkoa sitten syntyneen puutaloidean takia hanke sai taas kerran uuden käänteen.
Ryhtä myönsi puun olevan hyvä ja trendikäs materiaali. Hän ei kyseenalaistanut sitä.
– Seuraavissa hankkeissa puun käyttö kannattaa selvittää jo käynnistämisvaiheessa. CLT-tekniikka on vielä varsin uutta julkisrakentamisessa. Sen tuntevia suunnittelijoita ja rakentajia on harvassa, mikä vaikuttaa kustannuksiin ja ehkä aikatauluihinkin, Ryhtä epäili.
Jonojen syyt kohosivat esille
Matias Roto (kesk.) siunaili hankkeen viipymistä ja hintaa.
– Kalliiksi tulee tämä valitus. Hyvin, hyvin kallista lystiä!
Mirja Rouhiainen (kesk.) muistutteli myös aikataulujen viivästymisten haitoista. Hän totesi, että paikkojen tarvitsijoiden määrä lisääntyy.
– Viime syksynä pahimpaan aikaan oli 20 ihmistä jonossa.
Jutta Varjus (kok.) myönsi paikkojen odottamisen tragediaksi. On sukulaisille hankala tilanne, jos muistisairas vanhus on 3 kuukautta kotonaan, vaikka tarvitsisi selkeästi paikan.
– Se huoli on kova. Tätä olisi kannattanut miettiä ehkä jo silloin Rauhankallion lopettamisen aikaan. Siellä olisi ollut 12–14 paikkaa.
Puun haasteet ja helppoudet
– Suunnitelmat ovat muuttuneet moneen kertaan. Olen kuitenkin iloinen, että Tuomo Kurkikangas (kok.) loppumetreillä huomasi ARA:n 40 prosentin rahoitusmahdollisuuden. Se säästää meiltä aika paljon rahaa, Varjus jatkoi.
– Anne Teräväinen (kok.) lähti syksyllä viemään puurakentamista lisää keskusteluun. Ohjausryhmä ilmeisesti otti siihen jo vuokravaiheessa kantaa, mutta ei sen jälkeen laisinkaan. Olen tosi tyytyväinen, että teknisen lautakunnan puheenjohtaja Juha Salo (kesk.) otettiin muistaakseni jo syksyllä mukaan ohjausryhmään, koska hän myös on tuonut näitä asioita siellä keskusteluun.
Varjus kertoi olevansa tosi tyytyväinen, että molemmat vaihtoehdot selvitetään.
– Piirustuspöydällä päätetään aika paljon viihtyisyydestä ja kustannuksista. Ne vaikuttavat siihen, että asukkaat aikanaan saavat parhaan kodin itselleen. Mikäli talo puurakenteisena tehdään, se käsittääkseni vielä 30 prosenttia nopeuttaa rakentamista.
Riitta Lehtinen (sd.) huomautti, ettei suunnittelijoita ja rakentajia kovin harvassa ole. Hän oli nopeasti googlannut yli 20 CLT-tekniikan osaajaa.
– Kuulimme, että tehostettuun palveluasumispaikkaan on jonossa 20 ihmistä. Siksi nostan esille kaupungin omistajaohjauksen Lamminniemessä, jossa tällä hetkellä on 12 ulkopaikkakuntalaista. Vain koska kaupunki ei ole tunnistanut sitä in house -yksiköksi. Sitä kautta olisi pystytty purkamaan jonoa.
Vuoropuhelun puute?
Juha Salo kiitteli Jutta Varjusta tämän sanoista, että on saanut vietyä asioita eteenpäin.
– Se, mikä itseä harmittaa sekä palvelutalo- että urheilukenttähankkeessa, on että vaikka ohjausryhmätyöskentely vie asioita hyvässä hengessä eteenpäin, niin silti niihin ei ole lopulta oltu tyytyväisiä.
– Perusteet sille, ettei vuokravaihtoehdossa nähty järkeväksi lähteä puurakentamiseen, oli malli, jossa kaikki peruskorjauskustannukset olisivat jääneet vuokralaiselle. Silloin haluttiin mahdollisimman pienillä ylläpito- ja hoitokustannuksilla oleva kiinteistö.
Salo kiitteli koko ohjausryhmän kokoonpanoa siitä syystä, että ARA-kuviota lähdettiin selvittämään avoimin mielin marraskuussa 2019.
– Teknisen toimen viranhaltijoita ohjeistettiin silloin valmistelemaan tarjouspyyntöasiakirjat sekä pääomavuokramalliin että omaan taseeseen rakentamiseen, Juha Salo jatkoi.
– Jos vuoropuhelua pitäisi enemmän pystyä käymään ohjausryhmässä, pitäisi jatkossa aikatauluttaa selvä dead line, minkä jälkeen uusia ideoita ei enää oteta käsittelyyn. Mikään ei silti muuta sitä, että vaalit ovat rakentamisen välissä. On riski, että seuraavalla porukalla on taas jotain lisää selviteltävää.
Epäily salaseurasta
Riitta Lehtinen totesi kaivanneensa ohjausryhmän niin sanotussa kakkostyöskentelyvaiheessa avointa tiedottamista kaupunginhallitukselle.
Lehtisen toive kohdistui, kai tahattomasti, ohjausryhmän luottamushenkilöjäsenille. Heitä ovat nykykokoonpanossa Antti Kotti (sd.), Juha Salo ja Juha Wiskari (kok.). Tero Pirttilä (kesk.) on ohjausryhmässä kaupunginhallituksen mandaatilla.
– Tämä ohjausryhmä oli tietynlainen salaseura. Niistä kaikista päätöksistä ei kaikkia valtuustoryhmiä jostain syystä muistettu informeerata. Olisi ehkä monta asiaa mennyt nopeammin, jos ohjausryhmän pöytäkirjat olisivat tulleet tiedoksi kaikille kaupunginhallituksen jäsenille. Ohjausryhmänhän asetti kaupunginhallitus.
Olisiko ohjausryhmä apuväline
Varjus kiitteli teknisen viranhaltijoita, jotka ketterästi olivat aina lähteneet selvittämään asioita sen mukaan, mikä oli päättäjien tahto.
– Ihmettelin kovasti, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja lehdistössä sanoi ohjausryhmätyöskentelystä, että kaupunginhallituksen aina täytyisi olla sen päätöksen takana, mitä ohjausryhmästä tulee. Sitä kutsutaan teknokratiaksi, joka on vaikka, niin kutsuttu ”asiantuntijahallitus”.
– On totta mitä Riitta (Lehtinen) sanoi, että keskustelun avoimuudessa on vähän tekemistä. Mikäli Tero Pirttilällä on ohjausryhmätoimintaan parannuksia, niin se olisi ihan loistava juttu! Varjus kannusti.
– Minä kuitenkin uskon ja luotan demokratiaan. Että asiat päätetään vaaleilla valitussa valtuustossa. Lautakunnat ja hallitus päättävät asioista. Ohjausryhmä ei päätä. Se on ikään kuin esittelijän apuväline, josta tulee sitä sen hetken parasta tietoa.
– Muutamat asiat olivat jääneet ohjausryhmältä huomaamatta. Tai sanotaan niin, että ohjausryhmä oli eri mieltä kuin kaupunginhallitus. Kumileimasimeksi en halua missään tapauksessa ajaa valtuustoa, hallitusta enkä lautakuntia.
Toivottavasti alan parhaat osaajat
Juha Salo näki ohjausryhmän roolin hieman eri tavalla kuin Varjus. Salo on urheilukentän ohjausryhmän puheenjohtajana toimiessaan kokenut, että puolueet nimittävät ohjausryhmiin pyynnön mukaan toivottavasti alojen parhaat osaajansa.
– Kyseeseen tulevat luottamushenkilöedustajat – jotka tavallisesti ovat ainakin kolmesta suurimmasta puolueesta – toimivat linkkinä omaan ryhmäänsä. Tietyssä vaiheessa ohjausryhmätyöskentelyä edustavien pitäisi pystyä tuomaan kaikki ne parhaat ideat valmisteluun.
– Silloin ohjausryhmätyöskentely johtaisi tilanteeseen, että kanta on niin hyvin pureskeltu paketti, että se voitaneen lähes yksimielisesti hyväksyä jatkokäsittelyssä eteenpäin. Silloin ohjausryhmätyöskentely on onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, Salo haki ihanteenaan.
Salon mukaan on ihan toisen keskustelun asia, onko ohjausryhmien kokoonpanon muodostamisessa epäonnistuttu.
– Varsinkin näissä kahdessa viimeisimmässä isossa hankkeessa, kun tällaiseen lopputulokseen ei ole päädytty. Kuitenkin esimerkiksi urheilukentän ohjausryhmässä käytiin keskustelua, että viimeistä edellinen ohjausryhmälle esitelty vaihtoehto todettiin liian kalliiksi. Haettiin selkeitä kustannussäästöjä, että korjaus saatiin raamitettua niihin eurosummiin, mitkä valtuusto oli osoittanut hankkeen talousarvion suunnitelmavuosille.
– Teknisen lautakunnan näkövinkkelistä tuleville valtuutetuille ja muille vinkiksi, että investointiohjelman suunnitelmavuosia kannattaisi katsoa oikeasti sillä silmällä, että summat jotka sinne on laitettu, myös ohjaavat vahvasti ohjausryhmänkin työskentelyä.
Jotta tieto kulkee
Tero Pirttilä kommentoi vielä liittyen Riitta Lehtisen ja Jutta Varjuksen edeltäviin puheenvuoroihin.
– Kyllä se on ohjausryhmän tarkoitus, että valmisteluun saadaan luottamushenkilöiden edustus. Nimenomaan niin, että viesti poliittisista ryhmistä kulkisi valmisteluun. Nyt nähtävästi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien osalta näin ei ole käynyt, koska syytetään, ettei olla tietoa saatu. Silloin voi katsoa ryhmän toimintaa, eikä ruveta syyttelemään muita. Mistään salaseurasta ei ole kyse, vaan että ohjausryhmään valitaan ihmisiä siksi, että tieto kulkee.
Matias Mäkinen (ps.) piti hyvänä, että palvelutalohanke etenee.
– Ei se ole ikinä meitä haitannut, että se menee kaupungin taseeseen. Ihan yhtä hyvä suunta on kuin aiemminkin. Eipä tässä aina valtuustonkaan päätökset ole olleet kaupunginhallituksen mieleen. On niistä monia, ihan samoja asioita, äänestetty uudelleen. Mikä tässä sitten on kumileimasin ja mikä ei? Mäkinen kysyi.
