Todella usein monien nuorten tultua koulusta kotiin ensimmäinen kommentti, joka kuuluu on ”Laita tiskit!”, ”Vie roskat!” tai ”Imuroi lattia!”. Ihan tosi. Koulu vie paljon omasta jaksamisesta, ja sen lisäksi on vielä läksyt ja kokeisiin lukemista.
Samoin on myös toisin päin. Vanhemmat tekevät usein pitkää työpäivää, ja rankan päivän jälkeen voi ajatuskin tiskeistä tai roskista olla raastava. Vanhemmilla on myös usein työpäivän jälkeen laskuja maksettavana tai muita pieniä hommia tehtävänä, jolloin pienet arkielämää auttavat teot ovat mukava ja keventävä asia.
On väärin nuorta kohtaan ensimmäisenä asiana kotiin tullessaan pyytää tekemään kotitöitä.
Nuorten ja vanhempien on niin vaikea ymmärtää toisiaan. Kumpikaan ei saisi olla väsynyt.
Nuoren ollessa väsynyt hänet leimataan laiskaksi ja mitään aikaan saamattomaksi. Joissain perheissä asia äityy nuorelle huutamiseksi ja hänen nollaamiseksi. Se taas syö vain nuoren itsetuntoa, ja ensi kerralla kotiaskareiden tekeminen voi olla jopa rankempaa. Herkimmät yksilöt saattavat alkaa tehdä niitä, mutta vain sen pelossa, että vanhemmat saattaisivat huutaa, jos hommat ei ole tehty. Toiset eivät seuraavalla kerralla ehkä tee ollenkaan kotitöitä kyllästyttyään huutamiseen.
Vanhemmat toisinaan saavat huudot ja haukut taas nuorilta. Hommat eivät ehkä ole heti tehtynä, mutta ne pitäisi kuitenkin aina olla tehty jossain vaiheessa. Mieluusti myös mahdollisimman nopeasti. Jonkun vanhemmat ovat voineet vaikka suunnitella tekevänsä herkkuaterian, mutta tekemättömien tiskien lojuessa tiellä ruuan tekeminen on mahdotonta.
Eikö voisi vaikka sopia joka päivälle tai viikolle ”to do” -listan? Nuorella olisi tiettyyn kellonaikaan asti tehdä kotityöt omaan tahtiinsa, jolloin vanhemman ei tarvitsisi miettiä kotitöitä. Jokaiselle päivälle voisi olla yksi tai kaksi tehtävää, ei liikaa, sillä silloin nuorelle jäisi aikaa myös omiin tekemisiinsä ja kouluun. Nuori tekisi hommansa omaan tahtiin, ja se antaisi vanhemmalle vapautuksen kotitöiden murheesta.
Yhteisymmärrys olisi kaikkein tärkeintä. Molemminpuolista ymmärrystä on niin vähän. Jos huomaa toisen jättävän hommia puolitiehen, voisi laiskaksi leimaamisen sijasta miettiä, mikä saa väsymyksen aikaan. Ainoa vaihtoehto ei ole aina puhelin, vaan syy saattaa olla aivan jokin muu. Myös olisi hyvä, jos nuori ymmärtäisi vanhempiensa oman väsymyksen ja kunnioittaisi heidän tekemäänsä työtä tekemällä vähän omia kotitöitä.
Yläasteen peruna