Somero-lehti 11.3.2011
Teksti Merja Ryhtä, kuvat Somero-lehden arkisto
Someron Urheiluautoilijoiden taival alkoi autosuunnistuskilpailuista, mutta vuonna 1966 perustettu seura tunnettiin muualla kuitenkin parhaiten jääratakilpailuistaan. Heti tammikuun alussa ajettiin Someron jäärata-ajot, joka keräsi jäälle alan parhaat rattitaiturit. Kansainvälisin osallistuja Someron jääradalla oli englantilainen Roger Clark, joka Suomen vierailullaan pistäytyi voittamaan kuuman erän Kirkkojärven jäällä. Mutta on paikalle löytänyt sellaisiakin kuljettajia kuin Matti Alamäki ja Jouko Kallio, jotka myöhemmin ovat saaneet kuuluisuutta rallicrossissa. Alamäki on viisinkertainen rallicrossin Euroopan mestari ja Kallio on vastaanottanut kosolti mestaruuksia Suomessa, mutta voittanut myös rallicrossin EM-osakilpailuja.
Someron jäärata-ajojen paikkana oli aluksi Kirkkojärvi, mutta 1970-luvulla kilpailu siirtyi Hirsjärvelle, jossa oli tilaa enemmän sekä ajajille että katsojille. Ajoradan ympäri oli suojavalli jos toinenkin. Katsojat saivat parkkeerata autonsa vallin taakse ja seurata menoa turvallisesti autosta.
Kirkkojärven jäällä ajettiin siviiliautoilla, eikä alla ollut nastoja. 1960-luvun lopulla kisaa ruvettiin käymään kilpa-autoilla. SM-kisa-arvon Someron kisa sai 1980-luvulla. Vuonna 1981 ajettiin Hirsjärvellä Suomen ensimmäinen rallicrossautojen jääratacupin osakilpailu.
– Suomen mestaruusosakilpailulla on oma arvonsa, muut ajot ovat kyläkilpailuja. AKK päätti kisapaikat ja uskoi, että me pystymme järjestämään kilpailun Somerolla. Meillä oli aktiivista porukkaa. Meiltä löytyi innostusta autourheiluun ja yhdessä tekemiseen, kiittelee Raimo Vuori, joka oli useamman SM-osakilpailun (1981, -84 -86 ja -87) kilpailunjohtajana Somerolla. Hän oli pitkään myös Someron Urheiluautoilijoiden puheenjohtajana.
Pakkaset ennen lumentuloa edistivät kunnon radan aikaansaamista
Kilpailunjohtajalla piti olla kaikki ohjat käsissään ja luottamus siihen, että kaikki osaavat omat hommansa. Varsinaisena kilpailupäivänä järjestelijöitä piti olla vähintään 30. Etukäteistöitä ennen kilpailuja oli runsaasti. Kilpailupaikalta, jäältä, ruvettiin ajamaan lunta pois kevyellä kalustolla jo silloin, kun teräsjäätä oli vain 20 senttiä.
– Silloin sai parhaan radan aikaiseksi, kun pakkaset olivat alkaneet ennen lumentuloa. Eli syksyllä tuli olla pitkään pakkaspäiviä, toteaa Raimo Vuori.
Etelä-Suomen talvi antoi usein odotuttaa itseään. Teräsjään paksuuden piti olla vähintään 30 senttimetriä. Vuosina 1973 ja 1974 tuli jäärataan tauko. Ensimmäisellä kerralla petti jää ja toisella kerralla oli öljykriisi ja Suomi eli säästöliekillä.
Jäärata-ajoissa vauhti on ollut huimaa. Tutka näytti, että jokioislainen Juhani Suvanto ajoi 160 kilometrin tuntinopeudella kaarteeseen rallicross-kisassa. Jotta tuollainen vauhti saavutettiin ja pito oli riittävä, oli käytettävä erikoisliukuesterenkaita ja niissä nastoja oli oltava taajaan.
– Erikoisliukuesterenkaissa sai olla korkeintaan 23 millimetrin pituiset nastat, joilla saatiin seinäpito. Tuo nastan pituus tuli olla renkaan ulkopuolella, laipan pinnasta mitattuna. Nastat menivät renkaan kudoksesta läpi. Jäähän muodostui aikamoiset urat.
SM-kisoissa eri luokissa oli osallistujia sadan molemmin puolin. SM-osakilpiluissa ei ollut mukana paikallisia ajajia, mutta junioriluokissa somerolaisista ovat kisanneet ainakin Seppo Piekkala, Matti Laukamo ja Sauli Vainio. Kun myöhemmin, 1970-luvun lopulla, ryhdyttiin ajamaan jäällä jokamiesluokkaa, niin somerolaisväriä löytyi kosolti. Somerolla jokamiesluokan kilpailutoiminta alkoi Kirkkojärven jäällä vuonna 1979.
SM-kisojen yhteydessä ajettiin myös muita ajoluokkia. Esimerkiksi talvena 1987 R5 Special Saloon ja rallicross-sääntöjen mukaisten autojen lisäksi oli kisansa rallirenkain ajettavalle Lada-merkkiluokalle ja säännönmukaisin renkain ajettavalle kansalliselle rallicross-luokalle. Vakioliukuestein ajettiin neljässä junioriluokassa: RA sekä R5, joissa moottorin tilavuus oli enintään 1300 tai enintään 1600 kuutiota.
Kisan jälkeen alettiin suunnitella seuraavaa
Parhaimmillaan Someron Urheiluautoilijat järjesti vuodessa kahdet jäärata-ajot ja parit jokamiesluokan kisat sekä rallin. KiIpailuja oli paljon. Kun yhdestä kisasta päästiin, ruvettiin järjestelemään seuraavaa.
Raimo Vuori otaksuu, että vauhti on se tärkein kimmoke, joka saa ihmiset osallistumaan autourheiluun, niin ratin taakse kuin katsojaksi. Vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat alati kiinnostavia. Radalta ulosajot tuovat oman viihdykkeensä katsojalle.
Jäärata-ajojen SM-osakilvoissa Somerolla oli katsojia 1 000 molemmin puolin. Väkeä tuli pitkin poikin, samoin osallistujia Tammisaaresta Kemiin.
Jäärata-ajoilla seuran pussiin saatiin rahaa, jolla pystyttiin kehittämään yhdistyksen toimintaa. Menneillä SM-jäärata-ajoilla on suuri merkitys seuran kehitykselle ja myöhemmälle toiminnalle, kuten liigakilpailuille ja oman radan perustamiselle.
Vuoden 1987 jälkeen ei Somerolla ole järjestetty jäärata-ajoja. Talvet muuttuivat leudoiksi ja teräsjää jäi liian ohueksi.
Raimo Vuori on varma, että jääratakisat ovat taaksejäänyttä elämää.
– Nyt lupia tarvitaan varmasti jo sen verran kosolti, ettei jäärata-ajoja voisi enää Somerolla järjestää. Kaikki on tehty niin vaikeaksi. Ennen riitti, että saatiin luvat AKK:lta, kalastuskunnalta ja nimismieheltä.
