Antero Kare on tosiaan aikaansaava. Hänen tulonsa Somerolle on ollut arvokas lahja paikkakunnan taide-elämälle. Tämän kesän näyttely Someron Kivimeijerissä on peräti jo 12:s.
Näyttely kantaa arvoituksellista nimeä Tavoitellaan kiiltävää kohtaloa. Runollinen sanayhdistelmä suuntaa ajatukset salolaiseen kuvanveistäjä Kimmo Schroderukseen, jonka teokset ovat Kivimeijerissä jälleen kerran jotain ihan uutta.
– Schroduksen veistokset ovat kiertyneitä, tarkkarajaisia, voimakasliikkeisiä, ylikiiltäviä Bling bling -teoksia, Kivimeijerin isäntä, taiteilija Antero Kare kuvailee värikkäästi.
Kuin vastakohtana Kivimeijerissä esittäytyvät puolestaan Reijo Viljasen pehmeät, muotoaan ja sisältöään hakevat, ilmaa ja valoa etsivät värimaalaukset.
– Riku Riipan henkilökuvaukset ovat taasen kuin vanhan ajan paikallaan pysyviä, vakavailmeisiä valokuvia; veistoksia joiden ihmiskuvaukset henkivät sisäistä jännitteisyyttä ja elämänkohtaloita, Antero Kare jatkaa kolmanteen taiteilijaan.
Kivimeijerin neljäs taiteilija on jälleen Antero Kare itse. Kare tuo muinaistaiteen tarinat nykyhetkeen. Hirvi- ja peurasymbolit yhtyvät luonnonilmiöihin. Pitkässä ajassa sataa tuhat sadetta, miljoona lunta. Nyt uutuutena Kareelta on geologiaa maan uumenien kuumuudesta.
Catharina Kajander osoittaa jo vuosien takaisten somero-taustojensa kautta kunniaa täältä lähtöisin olleelle Taideteollisen korkeakoulun legendaariselle muoto-opin opettajalle Severi Parkolle.
Someron Kivimeijerin kesänäyttely on avoinna 12.6.– 8.8.
Tavoitellaan kiiltävää kohtaloa
Sauli Kaipainen
Tulevan kesän näyttely Tavoitellaan kiiltävää kohtaloa esittelee Someron Kivimeijerillä Sillanpään kylässä viisi ansiokasta taiteilijaa. Esillä on maalauksia, veistoksia ja keramiikkaa.
Ars Fennicalla 2004 palkittu Kimmo Schroderus asuu ja työskentelee puolisonsa Noora Schroderuksen kanssa Salossa. Kimmo Schroduksella on monia julkisia töitä, joista somerolaisillekin tutuin lienee Salon taidemuseo Veturitallin edustalla komeileva massiivinen, viiden metrin korkuinen Megafauna (2019).
Vuonna 2018 hänen tuotannostaan puolestaan paljastettiin Alamökki-nimeä kantava Eppu Normaali -veistos Ylöjärvellä. Sekin painaa noin 500 kiloa. Madridissa Espanjassa on teos Mitä helvettiä (2005). Risteys (2011) on Finlandia-talolla. Nämä muutamina esimerkkeinä.
Schroderus aloitti materiaalikokeilunsa kankaalla ja nahalla, siirtyen niistä ruostumattomaan teräkseen.
Kivimeijerin isäntä, taiteilija Antero Kare kuvailee Schroderuksen uusimpia töitä voimakkaan figuratiivisiksi, liikekielisiksi ja kiiltäviksi. Ne heijastavat ympäristöään ja katsojia.
Schroderus on toiminut myös valtion taideteostoimikunnan jäsenenä.
Pitkään Kain Tapperin apulaisena toimineelta Riku Riipalta nähdään Somerolla henkilökuvauksia, jotka useimmiten ovat ihmisen päitä. Hän ei ole ehtinyt kerätä itselleen isoa nimeä, mutta työt vakuuttavat.
Antero Kare muistuttaa, että Riku Riipan isä on Esa Riippa, kuuluisa graafikko.
– Riku Riippa on vähemmän kuuluisa, mutta hän on pitänyt upeita näyttelyitä.
Kare myöntää Riku Riipan tekemien töiden olevan upeiksi katsella.
– Tunnettuus, verrattuna siihen miten hienoja työt ovat, on vielä epäsuhdassa. Mutta harva pystyy sellaiseen kuin hän.
Reijo Viljaselta nähdään maalauksia. Tekniikka on sellainen, että Viljanen on itsekin vakuuttunut niiden kestävyydestä ja säilyvyydestä myös kiviseinien suojissa, varsin kosteissa olosuhteissa.
Viljanen edustaa kunnialla Vapaan Taidekoulun henkeä.
– Eikä ihme, hänhän opiskeli, opetti ja toimi rehtorina Vapaassa Taidekoulussa, Antero Kare toteaa.
Väri- ja taidemaalaus ovat olleet kohta 90 vuotta täyttävän oppilaitoksen keskiössä siis jo vuodesta 1935.
– Viljasen kolorismi hakee ilmansuuntia ja tilaa. Usein hän on vuoristossa ja näkee kauas, elää idän ja lännen välissä, ei kenenkään maalla. Hän ei käytä yksityiskohtia, mutta sitäkin enemmän yleistystä, tunnelmaa, muistumia. Aina ei teokseen tarvita fyysisen maailman esikuvaa, Kare pohtii.
Catharina Kajander tutustui Someroon vuonna 1970 haastattelemalla savenvalaja Kalle Männistöä.
1990-luvulla Kajander oli mukana järjestelemässä kansainvälisiä keramiikkatapahtumia Kultelaan, joissa Someron punasavi sai esiintyä kaikessa komeudessaan.
Viime vuosina Kajander on projekteissaan palannut Kultelan tiiliputkitehtaalle. Monien Somero-muistojensa innoittama Kajanderin uusin sarja on kunnianosoitus Kultelan salaojaputkelle sekä Somerolta kotoisin olevalle Taideteollisen korkeakoulun legendaariselle muoto-opin opettajalle, professori Severi Parkolle (11.1.1932–30.5.2014).
Antero Kare tunnetaan pohjoisen pallonpuoliskon muinaistaiteen tuntijana. Esimerkkinä kirja Rock Art in the Ancient Arctic. Myös varhaisten kuvasymbolien soveltaja nykyhetkeen, esimerkkinä vaikkapa Kivimeijerin pysyväisnäyttelyssä oleva monumenttireliefi Myanndash-joki.
Mikrobien ja biotaiteen jälkeen Kare kokeilee nykyisin kuumuutta. Miten yli 1 000 astetta muokkaa ainetta? Päästäänkö saven avulla lähelle geologian ilmiöitä?
Vaikka Kare on jatkanut keramiikan tekoa yhä korkeapolttoisempiin lämpötiloihin, mutta tekee edelleen sekä-että -polttoja, myös matalampilämpöisiä.
– Tänä kesänä meille Kivimeijerille tulee erikoisuutena mustasavupoltot. Niitä ei ole ollut juuri missään. Meillä on suunnitelma kytkettynä Espanjaan, jossa Antin kaupungissa on vanha tiilitehdas, josta nyt on tehty museo. He ovat siellä erikoistuneet juuri tähän mustasavupolttoon.
Viime kesäksi Kareella oli ajatuksissa saada Espanjasta neljä keraamikkoa tekemään mustasavuuni Kivimeijerille.
– Korona sitten hoiti sen projektin tulevaisuuteen. Se on vieläkin tulevaisuudessa. Mutta nyt kesällä me tehdään keraamikkoporukan kanssa mustasavupolttokokeet.
Asiasta luultavasti tulee myös pienempi kurssi.
– Kesäkuussa aloitetaan. Mukana on kuusi keraamikkoa, joista yksi on Catharina Kajander. Ensin tehdään workshop, joka ei ole julkinen kurssi, mutta siellä polttokokeita tehdään. Niiden pitäisi valmistua kesä–heinäkuun vaihteessa. Tapahtuma julkistetaan laajemminkin.
Kivimeijerin kurssit, luennot ja muu ohjelma ovat muutoin vielä avoinna. Kaikkea tulee, mutta tiedot niistä ovat tulossa myöhemmin. Rakufestivaalin päivämäärä, 9.–11.7. on lyöty lukkoon. Nimenä on Rakupolton juhlaa.
Kivimeijerissä pidettyjen näyttelyiden takana on yhdistys nimeltä Pitkäjärven taide ja kulttuuri. Yhdistyksessä on 42 jäsentä, joista suurin osa on taiteen ja kulttuurin tekijöitä.
Yhdistyksen johdossa on kolme henkilöä. Marika Jensen Somerolta on puheenjohtaja. Jäsenenä on muun muassa viime vuonnakin meijerin Rakufestivaalien ohjaajana ja opettajana toiminut keraamikko Pirjo Lautiainen. Kolmas jäsen on Antero Kare.
Toimintaa yhdistyksellä on ollut 11 vuotta. Yksi vuosi vähemmän kuin Kivimeijerissä on järjestetty näyttelyitä.