Minulla on yritys, joka toimii kolmella eri alalla. Olen sen ainoa työntekijä ja yritän siis suhata tekemässä kaikkea ja vähän vielä päälle. Pitäisi esimerkiksi osata markkinoida, mutta ei kiinnosta pätkääkään.
Olen yrittänyt tarttua härkää sarvista ja aloitin kolmen kuukauden kestoisen markkinoinnin koulutuksen helmikuussa. Kurssia vetää mainostoimiston työntekijät ja oppilaina olemme me, reilu parikymmentä eri alojen pienyrittäjää. Kurssia käydään online, niin kuin nyt vähän kaikkea tällä hetkellä. Ihan hyvin on toiminut.
Kolme kertaa viikossa olen avannut koneen ja yrittänyt saada otetta mainonnan, brändäyksen, somemarkkinoinnin ja sisällöntuotannon maailmasta. On tehty visioita ja terävöitetty suunnitelmaa. Vauva on istunut polvella ja ihmetellyt, kun minä olen läpissyt ryhmäkeskustelussa siitä, mitkä ovat yksinyrittäjän keinot erottua muista ja miten luodaan mielikuvia. Keskustelut muiden samassa liemessä olevien kanssa ovat olleet aika antoisia. Välillä suljen kameran ja mikrofonin vaipanvaihdon ajaksi.
Lähettelin synnytyslaitoksella työsähköposteja niin ennen kuin jälkeenkin synnytyksen ja vastailin kännykkäviesteihin, että juuri nyt toimituksissa on pieni viive, mutta että kyllä hommat hoidetaan. Kengityksiä kyseleville jouduin sanomaan, että täytyy valitettavasti odottaa muutama kuukausi, yritän löytää vatsalihakseni ensin uudelleen.
Tämä toimintatapa on oma valintani ja sopii minulle. En oikein pidä tunteesta, jos aivotoiminta alkaa hiipua ameban tasolle kotona möllöttämisen vuoksi. Välillä höyryän vähän enemmän, välillä vähän vähemmän. Maaseudulla asia yleisesti ymmärretään, että lasten ollessa pieniä, voi silti tehdä töitäkin. Ei maatalousyrittäjillä ole mahdollisuuksia pitää pitkiä äitiyslomia töistään. On ennemminkin vähän outoa ajatella, että lapsen saaminen jotenkin pysäyttäisi koko muun maailman.
En oikeastaan tiedä, keitä ovat ne naiset, jotka demonisoivat toisia äitejä sen takia, jos nämä eivät keskity pelkästään vauvaansa vuorokauden jokaisena sekuntina äitiyslomansa ajan. Kyllä, vauvavuosi on lyhyt ja vauva kasvaa hirmuisen nopeasti. Pitää nauttia. Mutta ei kukaan ole määrittelemään kenellekään toiselle, miten tämä tulisi tehdä. On todella oikein pyhittää vapaansa pelkästään lapselle, mutta myös oman jaksamisen puitteissa tehdä muutakin. Jokaisen äidin tulisi voida määritellä itse oma suhteensa työhön ja uraan ilman sen suurempaa arvostelua.
Markkinoinnin kurssini lähenee pian loppuaan. Joudun aikatauluttamaan mainostamisen viikko-ohjelmaan, jos haluan homman toimivan. Ei riitä, että illalla ennen nukkumaanmenoa julkaisee Instagramissa kuvan hevosen kaviosta ja kirjoittaa alle mietelauseen äidin lähettämästä syntymäpäiväkortista. Pitää olla suunnitelma. Tällä hetkellä suunnitelmiin kuitenkin vielä kuuluu 80 prosenttia vauvaa ja 20 prosenttia työtä, joten mainostaminen odottakoon tovin. Vatsalihakset sen sijaan ovat jo löytyneet ja kengitysaikoja varattu kalenteriin loppukuusta eteenpäin.
Kira Kauppi
yrittäjä