Myrkkykeison juurakoita Kirkkojärven rannassa
Someron entisessä pappilassa asuva Erik Haggrén on havainnut kotirannassaan Kirkkojärvellä normaalia enemmän myrkkykeison juurakoita. Muutaman metrin matkalta hän sai 45 litran muovisaavin täyteen myrkkykeison mukuloiksi kutsumiaan juurakoita. Hän laski, että tuon muutaman metrin keräystuloksen mukaan heidän rannallaan olisi siis parisataa kiloa mukuloita, jotka ovat hyvää vauhtia juurtumassa.
– Ongelmana tuntuu olevan se, että harva tunnistaa myrkkykeison mukulat, eikä siksi huomaa koko asiaa. Ne sekoitetaan lumpeen juurakoihin tai muihin vastaaviin, kertoo Haggrén.
Hän arvioi tilanteen olevan herkkä, sillä jos kasvi pääsee juurtumaan keväällä, niin ongelma moninkertaistuu jatkossa.
– Myrkkykeiso on Suomen myrkyllisimpiä kasveja, jatkaa Haggrén.
Maanviljelijä Vesa-Heikki Ryhtä sanoo, ettei ole kiinnittänyt kasviin huomiota, koska ei ole siitä tiennyt.
– Tänä keväänä juurakoita on kyllä näkynyt, hän kertoo Ryhtänkurkun rannan tilanteen, jolla on laiduntanut karjaakin. Niille ei ole todettu olleen kasvista myrkytyksiä.
Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala sanoo järviketjun varrelta Somerolta tulleen joitakin havaintoja myrkkykeison juurakoista.
Kulmalasta on hyvä tunnistaa kasvi ja tiedostaa sen myrkyllisyys. Näin varsinkin paikoilta, jossa lapset leikkivät, eläimet käyskentelevät ja joissa käydään uimassa. Eikä mentäisi paikoille, joissa on myrkkykeison riski.
Paimionjoki-yhdistyksellä eikä Someron kaupungilla ole suunnitelmaa myrkkykeison poistamiseksi. Toiminnanjohtaja Kulmala sanoo kasvin hävittämisen keräämällä pois olevan liki mahdotonta.
Marjukka Kulmala sekä Someron ympäristönsuojelusihteeri Milla Suutari sanovat kasvin kuuluvan Suomen luontoon.
– Myrkkykeiso on yleinen, sitä on ollut ja se kuuluu Suomen luontoon. Emme voi hävittää sudenmarjaa, kieloa eikä näsiääkään. Kaikkien niiden marjat ovat myrkyllisiä, ja näiden kasvien marjojen syömisestä meitä on varoiteltu, toteaa Marjukka Kulmala.
– Meillä on täysi työ torjua vieraslajeja, jotka eivät kuulu tänne luontoon, esimerkiksi jättipalsamia.
Jos haluaa hävittää, esimerkiksi mökkirannastaan myrkkykeison, niin tulee varustautua kunnolla. Laittaa jalkaan kumisaappaat ja käteen kumihanskat. Iho kannattaa varotoimenpiteenä suojata, vaikka kasvia koskettamalla iho ei välttämättä oireile.
Kasvi ja juurakko kaivetaan kokonaan ylös. Nostamisessa on pyrittävä saamaan huolellisesti kaikki juurenpalat pois maasta, sillä kasvi leviää nopeasti.
Kasvin palat kerätään muovisäkkiin, joka on polttokelpoinen. Kasvi säkkeineen poltetaan.
Myrkkykeiso
– monivuotinen paksujuurinen sarjakukkaiskasvi, jota esiintyy märillä paikoilla eli pehmeähköillä rannoilla, joilla laji kasvaa joko matalassa vedessä tai tulvavaikutteisella niityllä (Pohjois-Suomessa myös märillä letoilla ja nevoilla)
– yleinen, esiintyy lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta
– kukkii kesä-heinäkuussa, likaisenvalkoinen sarjakukkainen kukinto on kerrannaissarja, jossa on pikkusarjoja yleensä noin 10–20 kappaletta (muistuttaa koiranputken kukintoa), varsi kasvaa 50–150 senttiä korkeaksi
– lajin voi sekoittaa samannäköisiin kasveihin, kuten koiranputkeen ja myrkkykatkoon, mutta lehdet eroavat selvästi koiranputkesta (myrkkykeison lehtien ruoti on ontto, ja lehdykät ovat 3–8 senttiä pitkiä ja isohampaisen sahalaitaisia)
– juurakko on lokeroinen ja paksun porkkanan muotoinen
– myrkyllinen kasvi, jossa esiintyviä myrkkyjä ovat ainakin kikutoksiini ja kikutoli, myrkyllisimmillään keväällä
– juurakko on myrkkykeison myrkyllisin osa (myrkyllisimmillään tuoreina, myrkyllisyys vähenee kuivattamalla)
– aiheuttanut myrkytyksiä etenkin rantaniityillä laiduntaneelle karjalle
– myrkky aiheuttaa epilepsiaa muistuttavan kohtauksen (aluksi oireina suun polttelu, kielen, nielun ja suun kangistuminen, pahoinvointi ja oksentaminen, sydämen tykytys ja huimaus, näiden jälkeen epilepsiaa muistuttavia kouristuksia), hoitamattomana hengityselimistö lamaantuu, ensiapuna suun huuhtelu ja sitten jauhemainen lääkehiili
– nimitetään myös keisanputkeksi, keisonputkeksi, keisoputkeksi, vesiputkeksi, villiputkeksi, velhonputkeksi, myrkkyputkeksi ja eläintenmyrkyksi
– tieteellinen nimi Cicuta virosa, alkuosa Cicuta on roomalaisten lajista käyttämä nimitys, virosa tarkoittaa voimakkaasti haisevaa (viittaa juurakkoon), sanaa virosa lähellä on myös sana virus, joka viittaa myrkyllisyyteen ja myrkkyyn.
Lähde Wikipedia
