Paras aika perennojen jakamiseen on keväällä tai alkusyksyllä. Kukinta määrää ajankohdan. Loppukesästä kukkivat perennat jaetaan alkukaudesta. Syksymmällä on niiden vuoro, joiden kukinta painottuu kasvukauden alkuun. Alkusyksyllä jaetut ehtivät juurtua ja hieman kasvaa. Keväällä ja alkusyksyllä kukinta häiriintyy vähiten ja kasvin juurtuminen uudelleen onnistuu parhaiten.
Keväällä jaetaan esimerkiksi kuunliljat, syysleimut, punahatut, päiväliljat, jaloangervot ja syysasterit. Syksyllä jaettavia ovat muun muassa kurjenpolvet, jättipoimulehdet, saksankurjenmiekat, nauhukset ja idänunikot.
Pääsiäisen jälkeen kotipuutarhuri Leila Järvinen innostui puuhasta. Hän otti lapion käteen ja nosti sillä hellävaroin hyvin kasvavia monivuotisia kasveja juuripaakkuineen ylös. Talikkokin on hyvä apuväline. Sillä ei silvo juuria.
– Joitakin kasveja voi yrittää käsinkin. Talikkokin on hyvä apuväline. Työ pitäisi tehdä niin, etteivät juuret kovin vaurioituisi eikä haavapintaa tulisi paljon, sanoo Järvinen.
Kasvupisteen täytyy säilyä kasviosassa ja sille pitää jäädä tarpeeksi juuria.
Järvinen jakoi kasveja useampaan osaan käsin tai lapiolla. Sitten ravisti jaettua multapaakkua, napsi kuivia lehtiä ja siivosi pois mahdollisia rikkaruohoja.
Ennen kuin jakotaimen istuttaa uuteen paikkaan, pitää maata parantaa. Ylimääräiset taimet voi istuttaa ruukkuihin ja antaa vaikka naapurille.
Kasviosat tulee istuttaa samaan korkeuteen maanpinnasta, kuin emokasvi kasvoi. Istutuksen jälkeen kasvi täytyy kastella. Kastelusta on jatkettava jakamisen jälkeisinä viikkoina. Kesällä kasteluveteen olisi hyvä laittaa silloin tällöin lannoitetta.
Leila Järvinen rohkaisee muitakin jakamaan kasveja. Ylimääräisiä voi antaa tuttaville. Perennojen jakaminen on helppo ja halpa keino saada lisää taimia ja pihalle kukkaloistoa.Perennat pitävät jakamisesta.
– Kun kasvin jakaa, niin sitä paremmin se voi. Se virkistyy, toteaa Järvinen.
Suurin osa perennoista vaatii säännöllistä jakamista, jotta ne voivat hyvin. Kun kasvusto on liian tiivis, kasvi saa huonosti ravinteita sekä valoa ja on altis kasvitaudeille. Kun kasvi on ränsistynyt ja kukinta loppunut, niin jakaminen on tarpeen.
– Aika harvat ovat ne kasvit, joita ei saa jakaa, toteaa somerolaisharrastaja.
Ne tarvitsevat kasvurauhan. Jakamalla ja siirtämällä niiden kasvu taantuu. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi pioni, kultatyräkki ja mooseksenpalavapensas.
Leila Järvinen laittoi Somero-lehden Löytölaariin ilmoituksen, jossa kertoi antavansa perennoja ilmaiseksi. Hän hämmästyi vastaanotosta. Kyselijöitä ja taimien hakijoita tuli Somerolta, Jokioisilta, Loimaalta, Tammelasta, Kyröstä ja Ypäjältä.
Ainakin akankaalia, siperiankurjenmiekkaa, kevätkaihonkukkaa, taponlehteä, kurjenpolvea, vuohenjuurta ja sormustinkukkaa lähti muille maille kasvamaan.
Leila Järvinen on itsekin saanut muilta perennoja puutarhaansa.
– On mukava muistella: Tuon olen saanut Lakalan Elsalta (kevätkaihonkukka), tuon Nikkasen Raijalta (kerrottu arovuokko) ja ruusujuuren Aila Näykiltä ja keltaisen monivuotisen sormustinkukan Pirkko Kukkolalta.