Susihavainnot lisääntyvät edelleen

0
Susi ei harmaata tietä vasten paljoa erotu. Kuva Svante Johanssen / TS Arkisto

Tiistai-iltana noin kello 21 keskustassa päiväkotien liepeillä saatiin jälleen uusi susihavainto aivan Someron keskustassa.

Kaksi sutta nähtiin ylittävän Pärnämäentie Mäkitien kohdalta. Eläimet olivat menneet kohti Kermisen metsää, joka sijaitsee Metsätien takana.

Päiväkotien lapset ovat ulkoilleet Rölli-metsänä kutsutusssa lähimetsässä säännöllisesti. Kasvatuspäällikkö Leila Hoikkala kertoo, että varotoimena kiellettiin toiseksi metsään meneminen.

Havainto tehtiin samana iltana, kun Somero-lehti oli kirjoittanut varmoista jälkihavainnoista edeltävänä viikonloppuna Jaatilassa.

Joensuun koulun rehtori Seppo Lenkola on myös huolissaan tilanteesta.

– Kovasti nyt Joensuun koulun lasten kanssa vältetään metsään menemistä, Lenkola toteaa.

– Kyllä tilanne vähän huolestuttaa, kun sudet näin lähellä liikkuvat, hän jatkaa.

Lasten ja susien liikkumisajat ovat osittain päällekkäin.

– Ensimmäiset lapset saapuvat tänne koululle hyvin aikaisin jo kello 7:ltä aamulla, jolloin he tulevat kerhoon.

Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma huomauttaa, ettei susien metsästäminen ole tällä hetkellä mahdollista.

– Tarvittaisiin konkreettinen uhka tai tilanne päälle, että sellainen olisi mahdollista. Jos susi pyörisi jatkuvasti jossakin pihassa, sille voitaisiin saada poliisilta lopettamispäätös, Kuisma arvioi.

Ei riitä, että susien vain nähdään menevän satunnaisesti jostain johonkin. Pitää olla pihakäyntejä.

Varsinais-Suomen Riistakeskuksen riistapäällikkö Mikko Toivola sanoo, etteivät Someron keskustan kaksi näköhavaintoa ja jälkihavainnot edes lyhyellä aikavälillä ole riittävä peruste kaatoluvan saamiselle.

– Someron alueella liikkuva susipari on siis tiedossa, ja on ollut siellä jo pidempään. Tällä hetkellä luonnossa kuitenkin liikkuu näitä laumasta erkaantuneita yksilöitä. Voi olla, että kyse on tällaisestakin.

Jos kyseessä ovat vaeltelevat sudet, ne Toivolan mukaan varmaankin ovat matkalla jonnekin.

–  Tuskinpa ne toista kertaa tulevat sinne, ainakaan kovin äkkiä. Saattavat olla siinä hetken ja taas häipyä, Mikko Toivola arvioi.

Alueella voi olla myös susien reviiri.

– Sudet kulkevat silloinkin vakioreittejä. Mutta tämä, että ne tulevat taajama-alueelle, on ennemminkin hyvin satunnaista. Ei siis toistuvaa.

Vastaavia tapauksia on ollut muuallakin. Esimerkiksi Laitilan Ihoden alueella sudet myös kulkivat koulun pihan läheltä.

– Ne menivät sieltä toisenkin kerrran vähän myöhemmin, mutta kolmatta kertaa ei ikinä tullut, Toivola tietää.

– Jos Someron tilanne toistuu ja tulee vielä vaikka kolmaskin kerta, ja tilanteesta koetaan olevan vaaraa, niin silloin tulee soittaa poliisille ja hätäkeskukseen.

Poliisin taholta toiminta organisoidaan taajamatilanteeksi.

– Taajamaan eivät riistakeskuksen tai riistahoitoyhdistyksen valtuudet riitä toimimaan, eikä suteen puuttumaan, Toivola muistuttaa.

Suurriistavirka-apu (SRVA) ja nimetyt henkilöt on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa.

– Sudet pyritään ensin ajamaan pois. Jos tilanne käy jollakin tapaa akuutiksi, niin poliisi silloin varmasti harkitsee jotain muita toimenpiteitä.

Mikko Toivola muistaa myös tapauksen viime kesältä Hirsjärveltä, jossa sudet olivat vierailleet pihalla vähän pidempään ja toistuvasti.

– Sinne riistakeskus myönsi karkotusluvan. En tiedä, tapahtuiko mitään. En ainakaan kuullut, että olisi karkotettu susia.

Susilla on säännölliset reitit ja niiden reviiri on laaja. Jälkien jättäjät saattavat Toivolan mukaan olla kauempana jo seuraavassa hetkessä.

– Tietysti on luonnollista, että kun pienessä ajassa tulee peräkkäisiä havaintoja, niin oletus on että eläimet ovat siinä. Eli aika paikoillaan pyörimässä.

– Mutta näin todella harvoin on. Silloin sudella yleensä on jotakin vikaa. Se on yksittäinen eläin, jolla on vammoja tai jotain muuta kummallista, jos se paikoilleen jää.

Parivaljakko susista menee ja kulkee Toivolan mukaan hyvin laajalla alueella. Alue on kuitenkin valittu, ja joskus se sitten saattaa tulla uudestaan.

– Tällä hetkellä Suomessa ei kaatolupaa ole mahdollista myöntää, johtuen monistakin oikeus- ja EU-tapauksista.

– Vahinkoperusteisia poikkeuslupia voi riistakeskuksista saada, jotka koskevat maaseudun pihatapauksia. Se tarkoittaisi, että eläimestä pitäisi käytännössä olla toistuvaa turvallisuusuhkaa. Taajamajutut ovat aina poliisin heiniä.

Pääsääntöisesti eläimiä pyritään karkottamaan.

– Jos sekään ei auta, niin silloin sitten jossain kohdin – jos tilanteet ovat hyvin toistuvia ja perusteltuja, niihin voidaan myöntää poikkeuslupa. Eli susiporukan yhteen pihaan tulevaa yksilöä voidaan ruveta metsästämään.

– Yhdestäkin tapauksesta kuitenkin valitettiin, mikä meni korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. KHO totesi, että lupa oli myönnetty ihan laillisesti. Eli vastaavaan meilläkin voisi olla mahdollisuudet, mutta käytännössä poikkeusluvat ovat aika laajasti meillä koko Suomessa paukahdelleet toimeenpanokieltoihin.

Suteen kiinnipääseminen poikkeusluvan kautta vaatii Toivolan mukaan paljon ponnisteluja.

Taustalla voi olla myös tilanne, jossa sudet toistuvasti tappavat esimerkiksi lampaita. Silloin kynnys kaatoluvan saamiseksi on matalampi.

– Nyt sulan maan aikana on kuitenkin vielä matkaa siihen, että susi saataisiin sieltä nurin. Ihan helppoa hommaa se ei ole.

Etelän runsas peura- ja kauriskanta omalta osaltaan auttaa vähentämään susien aiheuttamia vahinkoa. Susilla riittää helppoa ravintoa.

– Siellä Somerollakin sitä pientä sorkkaa vilkkuu moneen suuntaan. Susille riittää syötävää metsissä ja peltosaarekkeissa. Niiden ei kauheasti tarvitse ponnistella. Mikä on tietysti hyvä juttu, että ne pysyvät ruuassa ja poissa kaupungin ”hampurilaiskioskilta”.

Itä-Suomeen päin mentäessä peura- ja kauriskannat vähenevät lounaaseen verrattuna. Kunnes sitten idässä tulee vastaan tapauksia, joissa susi hyökkää koiran kimppuun. Tai menee koiratarhoihin, kuten myös on tapahtunut.

– Sellaiset hyökkäykset ovat röyhkeitä. Minä en ole ikinä kuullut, että sudet Varsinais-Suomessa olisivat menneet koiratarhaan.

Selvä viimevuotisen nuoren suden jälki, pituus 9 senttimetriä.

”Oli se aikamoinen yllätys”

Viikko sitten keskiviikkoaamuna, 24.3., Eija ja Jarmo Lampon pihassa oli yllättyksellisin tapaus.

– Vein siinä keittiön roskapussia. Pääsin ulos ovesta ja siinä se susi seisoi, neljän metrin päässä minusta. Ihan autokatoksen seinän vieressä, Eija Lampo kertaa ”susiaamuaan”.

Suden jälkiä hän soitti katsomaan metsästäjä Ari Honkalan. Myös Lauri Honkala tuli apajille, kuten myös Eija Lampon veli, joka myös on metsästäjä.

– Kaikki sanoivat, että selvä suden jälki. Se poikkeaa kuulemma paljon koiran jättämästä tassun jäljestä. Oli kuulemma viimevuotinen pentu, jonka tassu on juurikin se 9 senttimetriä.

Metsästäjät löysivät loputkin jäljet.

– Siitä se oli kulkenut ihan meidän makuuhuoneen ikkunan alta, Eija Lampo kauhistelee vielä jälkeenpäin.

Susi oli seissyt neljän metrin päässä ihan autokatoksen seinän vierellä.

Viereiseltä pellolta on löytynyt peuran ja kauriin syöntitähteitä.

– Tässä on liikkunut 7 kauriin lauma. Enää niitä on jäljellä 5.

Eija ja Jarmo Lampo ovat asuneet nyt 3 vuotta eläkepäiviään varten Ihamäenjärven rantaan rakentamassaan talossa.

– Tästä on tietä pitkin matkaa keskustaan 4 kilometriä. Suoraan linnuntietä on kait puolet siitä. Eihän tästä Tupalan aluetta vastapäätä sijaitsevasta talosta ole Kaislarantaankaan kuin korkeintaan 1,5 kilometriä, Eija Lampo arvioi.

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here