– Kun minulta sitä niin paljon on kyselty, että mikä tämä Kiiruu on oikein ollut historiassa. Ketkä tätä ovat asuneet, mitä täällä on tehty. Niin monet ovat palaneet sitä tietää. Täytyihän sen eteen jotakin myös tehdä. Itseäkin asia kiinnostaa!
Näin on asiaa pohtinut Someron Kulttuurin kulttuurituottaja Liisa Mattila . Tuloksena on draamallinen esitys Kiiruun tilasta Someron pitäjän Joensuuun kylässä.
Historiaa on elävöitetty. Tarinat perustuvat todentuntuisiin katkelmiin siitä, mitä kunakin aikana olisi ollut mahdollista tapahtua.
Kaija Parko on tehnyt suurenmoisen työn kaivaessaan esille Kiiruun vaiheita, aina keskiaikaan asti.
– Kiiruun pihalla liikkuu kesällä tunnettuja ja tuntemattomia somerolaisia kaukaa menneisyydestä. Kaikkea ei veilä paljasteta!
Parko teki käsikirjoituksen ja ohjaa kokonaisuuden. Nimeksi tuli Kiiruu keskellä kylää.
– Toivottavasti se päästään esittämään. Ettei mikään korona estä, hän toivoo.
Kiiruun talon ja tilan historiaa kelataan tulevan kesän historiallisessa kuvaelmassa keskiaikaan asti.
Syväluotaus on mielenkiintoista. Kiiruu keskellä kylää -esityksessä matka käydään yksittäisen tilan kautta. Mukana on samaan aikaan Someron pitäjään, sittemmin kuntaan liittyvää paikallishistoriaa.
Tällaisen esityksen pystyyn nostaminen ei ole konsertti, johon biisit on harjoiteltu ehkä vuosia sitten. Päinvastoin, näytelmällinen esitys vaatii enemmän ”viime tingan” tekemistä.
Idea lähti kulttuurituottaja Liisa Mattilasta. Vieraalta paikkakunnalta tulleena hän havaitsi, että Kiiruulla järjestetyissä kulttuuritapahtumissa ihmiset ovat tulleet kysymään, ”mikä onkaan tämä talo oikein ollut”.
Paikkakuntalaiset tietävät vähän enemmän. Mutta eivät todellakaan kaikkea.
– Havaitsin nähneeni maailmalla monia kiinnostavia esityksiä, joissa historiaa on elävöitetty. Niin, että mukana on draamallisia pätkiä. Kierretään paikkoja ympäriinsä, pysähdytään ja katsotaan, millaista elämää asioihin liittyy, selvittää näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Kaija Parko.
Hän rupesi lukemaan ja tutkimaan Someron historia -teoksia, jälleen kerran. Nyt hän luki niitä vain tosi paljon tarkemmin.
Parko on vuosia vetänyt Somero-opiston Tarinakerhoa. Sieltä hän on saanut lisää uteliaisuutta ja puhtia menneeseen.
– Toki itsekin muistan Kiiruun ja Joel Vilkin, mutta enhän minä mitään tiennyt aikaisemmista vaiheista. Vilkkien ajan alkamiseen 1932 päättyy historian kertaus tämän esityksen puitteissa.
Alkoi selvitä Joensuunkylän muotoutuminen, ja näytelmään tuli neljä kohtausta. Tuli kertoja, johon valittiin nuori Sonja Priimägi.
– Kertoja muotoutuu eri kohtauksissa ja aikakausissa erilaisiksi henkilöiksi. Kertoja on roolissa – hän on roolihahmo. 1500-lukua ja keskiaikaa kertoja katsoo nykyihmisen näkökulmasta. Ruotsin vallan aikana Sonja on ruotsinkielinen mamselli ja Venäjän vallan aikana postitoimiston pitäjä Tante Alma, Kaija Parko jatkaa.
Kaiken lisäksi Tante Alma on oikea historiallinen henkilö. Viimeisessä kohtauksessa Sonja Priimägi on Säästöpankin kasööri, neiti Ida. Kiiruun talossa toimi aikanaan Someron Säästöpankki.
– Kun kertoja kertaa historiaa, niin sopiviin väleihin tuppaa aikakaudelta joku henkilö. Kuten Sipi Tuomaanpoika. Ja 1800-luvulla Turusta saapui patruuna Gustaf Adolf Löfgren, joka rakennutti tämän nykyisen Kiiruun talon.
– Kiiruulle tulee myös patruuna Löfgrenin veli, maalari Erik Johan, joka sittemmin maalasi Someron kirkon alttaritaulun.
Tapahtumat etenevät oikeiden historiatapahtumien kautta. Sopiviin väleihin Parko sanoo panneensa omiansa, sepitteellistä kudelmaa.
– Toisin sanoen minä kerron historiaa näiden henkilöhahmojen avulla. Siellä on mukana esimerkiksi somerolaisisäntä, ratsumestari Knaapi. Siellä on lasitehtailija De Pont.
– Kaikenlaisia hahmoja tarvitaan, kun katsotaan Someron kehittymistä ja Kiiruun talon ja tilan merkitystä siinä. Siellä on nahkuri Vordelin. He ovat oikeita, olemassa olleita hahmoja.
Parko kertoo käyttäneensä luovaa vapautta keksiessään repliikkejä.
– Vaikka ne ovat omasta päästä, niin näin olisi voinut olla. Ja kaikki mitä Sonja kertoo, on totta. Tarinankertojan sanat pitävät paikkansa.
Viimeisen päälle harjoitteluun ei ole pyritty. Työ on tehty niillä resursseilla, joita on.
– Tämä ei varsinaisesti ole kesäteatteria. Jotakin muuta, enkä edes tiedä, miksi sitä nimittäisin. Sitä voisi luonnehtia sanoilla ”menneisyyden tuomista ihmisten saataville ja ymmärrettäväksi, jotta sitä on helppo omaksua.”
– Sen olen nähnyt, kuinka kivaa on kaiken sen tekeminen ja oivaltaminen.
Olli Salomäenpää on luvannut olla Löfgren. Muutkin henkilöhahmot ovat jo varmistuneet, casting on tehty!
Osa henkilöistä on vielä varmistumassa. Mirja Honkanen on ollut työryhmässä ja avustanut tiedonhankintaa lähdeaineistosta. Hyvänä lausujana Honkanen on mukana, kun tarvitaan voimakasta Someron murretta, yhdessä Rauno Lahden kanssa, joka puhuu ”härkälää”.
– Tässä tarvitaan paljon äijiä. Ihan merkillistä kyllä, me huomattiin yhtäkkiä, että menneisyys rakentuu pitkälti vain äijien varaan. Miehiä on ollut joka nurkassa. Ja vaimoille täytyy sitten kehittää jokin rooli. Maailma oli ennen sellainen, että äijät oli äijiä ja mamsellit oli mamselleja.
Kaija Parko kertoo olleensa näytelmän teossa sähköpostitse yhteyksissä 93-vuotiaan Panu Vilkin kanssa.
– Hän on lukenut käsikirjoituksen ja ollut hyvin suopea esitystä kohtaan. Hän on toivonut, että ihmiset olisivat siitä kiinnostuneita.
Kiiruu keskellä kylää, esitykset 29.6. ja 30.6. Varalla pidetään mahdollisuutta järjestää näytöksiä elokuussa.