Tätä kolumnia kirjoittaessani pitäisi Suomessa olla käynnissä vaali-ilta. Kello on viisi minuuttia yli kahdeksan, mikä merkitsee sitä, että vaalihuoneistot ovat juuri sulkeutuneet ja ennakkoäänten tulokset ovat tulleet julkisiksi. Ympäri Suomea ihmiset seuraavat televisiota, striimiä tai kuka mitäkin saadakseen selville oman kotikuntansa valtuuston tulevan kokoonpanon.
Ehdokkaille jännittävä ilta on vasta alussa. Riittävätkö ennakkoääneni läpimenoon? Monestako äänestä valtuustopaikkani on kiinni?
Hetken kuluttua puolueiden puheenjohtajat ilmestyvät kuvaruutuun. Heidän ilmeistään yritetään päätellä pettymyksen tunteita ja varman voiton merkkejä. Toimittajat pyytävät yhtä tunnustamaan tappionsa ja toista analysoimaan alustavan voiton syitä.
Jotenkin näin tämä vaalisunnuntai aina menee, oli kyse mistä vaaleista tahansa. Tällä kertaa kuntavaalit kuitenkin siirtyivät kesäkuulle sattuneista syistä. Kuitenkin juuri kuntavaaleihin liittyy ehkä vahvin henkilökohtainen vaalimuistoni.
Lokakuussa 2004 olin 19-vuotiaana Somero-lehden avustajana seuraamassa vaali-illan tapahtumia. Omalle kontolleni oli siunaantunut kokoomuksen vaalivalvojaiset, joita vietettiin Jussin Baarin kabinetissa. Kun ennakkoäänet julkaistiin, kaikkien katseet olivat suuntautuneet huoneen nurkassa kyyhöttäneeseen televisioon, johon tekstitv:n tulossivu oli avattu valmiiksi.
H-hetkellä rohkenin loikata makaamaan television eteen niin, että sain ikuistettua valokuvaan monen ehdokkaan ja puolueaktiivin reaktiot. Illan suurin ilonaihe ja yllätys taisi olla nuoren Mikko Lindqvistin läpimeno ja muhkea äänisaalis. Ilo, innostus ja hämmennyskin olivat illassa läsnä.
Jussin Baarista oma iltani jatkui vielä toimitukseen tekemään puhelinhaastatteluita ja kirjoittamaan juttuja. Muistoissani toimituksen tunnelma oli juuri niin tiheä kuin se nyt vain voi pienellä paikkakunnalla vaali-iltana olla. Ehdokkaiden yksittäiset äänimäärät olivat pieniä, mutta ehkä juuri sen takia voitot ja tappiotkin tuntuivat konkreettisemmilta.
Ensi kesäkuussa en aio enää soittaa Somerolla yhdellekään ehdokkaalle ja kysyä, miltä nyt tuntuu. Elleivät maailmankirjat mene vielä nykyistäkin sekaisemmiksi lupaan kuitenkin istua ruudun ääressä ja jännittää vaalien lopputulosta kotona. Kenties kesäyössä Somero-lehden toimituksessakin palavat vielä valot.
Markus Virtanen
säveltäjä