Marketin Facebook -sivulla on 1 879 tykkäystä, jota kautta sana levisi. Erikoisennäköinen ”nakkari”, vihreä ja pyöreänurkkainen kärry, keräsi luokseen uutuudennälkäisiä ihmisiä jonoksi asti.
Kuumassa vaunussa leipiä paistavan Haapasalon nenäpielet ovat hiessä ja naamakin punoittaa. Mies sankaroi t-paita päällä juttelemaan keväiseen viimaan.
Terve Ville, mikäs sinut Somerolle toi? Ja sait vielä ihmisetkin mukanasi!
– No, Lundénin Mikko minut tänne kutsui ja sana on levinnyt. Hauskaa on se, että sinne missä vaunu kiertää, tulee ihmisiä kauempaankin meitä katsomaan.
– Paljon on heitä, jotka ovat jo maistaneet. He asuvat jotenkin lähellä, että jaksavat vielä tulla hakemaan lisää näitä leipiä. Meillä on tiivis fanijoukko, joka kiertää perässä.
Sulla ei ole kilpailijoita?
– Ei ole, enkä usko että ihan heti tuleekaan. Koska noin puolet tuotteen raakapainosta on juustoa, niin juuston löytäminen on oma juttu. Mulle se tehdään tilaustyönä. Se tulee Virosta, mutta haussa on löytää kotimainen toimittaja. Taitaa olla ihan lähiaikoina tulossakin! Se suluguni -juusto on siinä hirveän tärkeä.
Mihinkä ruokaan hatsapuria vertaisit?
– Tällaista toista ei ihan varmasti ole. Tiedän, että Unkarissa on lángos (pikaruoka), joka on samantyyppinen.
– Hatsapurin resepti on yli 5000 vuotta vanha. Ja siihen aikaan on monessa muussakin maassa ollut vastaavia leipiä. Tämä on ollut paimenten ruokaa. Aamulla kun he ovat lähteneet elukoitten kanssa vuorille, he ovat ottaneet leivän mukaan. Päivän aikana ovat repineet siitä palasia ja pärjänneet sillä koko päivän.
Kaloreita herkkupalassa kuulemma on?
– Siinähän on reilusti kaloreita ja tuhdisti ruokaa. Niitä elementtejä, joilla ihminen toimii! Joita ihminen tarvitsee elämiseen. Ei se kulje, ei me päästä kävelemään, jos ei meillä ei kaloreita jossain nurkan takana jemmassa, Ville mainostaa nauraen.
Koska aloit näitä myydä?
– 12. kesäkuuta viime vuonna Puumalan torilla myin elämäni ensimmäisen hatsapurin. Jäin keväällä koronan takia ilman töitä. Ei ollut mitään. Raja kiinni, enkä päässyt työpaikalle (Venäjälle).
– Sitten mietin, ja mulla oli valtava kasa ideoita, mitä rupean tekemään. Tämä valikoitui. Kysyin ensin leipomoilta, jos ne olisivat ruvenneet tätä mulle tekemään. Kaikki sanoivat olevansa lomautettuja – ei ole henkilöitä – ei pystytä tekemään. Mä sanoin, että sitten minä perustan oman leipomon.
Ville Haapasalo ei näyttele leipuria ja hanskaa työnsä kädet jauhoissa.
– Luin netistä ihan kaiken, mitä leipominen on. Ja hankin tarvittavan tutkinnon eli hygieniapassin. Se on ainut tutkinto, mitä leipurilta vaaditaan!
Suunnitelmissa oli tehdä hatsapureja vain se kesä?
– Mutta kun perhana niitä meni niin kauheesti. Eihän siinä ollut mitään järkee lopettaa. Puumalassa on nyt tehty leipomoon remonttia. Laskin, että kesällä meillä on 40 ihmistä töissä.
Hyvä, että löysit töitä! Ruokaa tarvitsevat kaikki.
– No se on kyllä ihan tosi. Puumalan torilla se valkeni: mitäs jos paistan ihmisille leipää. Ja heitä oli siellä ihan hirveästi. Eli: ”Sulle tulee leipä tuosta uunista” – eihän se voi mennä vikaan. Tuoreen leivän tuoksu torilla, joka paistetaan just siinä ja sulle.
– Kehittelin tuotteesta esipaistetun, sillä raa’asta taikinasta paistaen aikaa menisi liikaa. 68 päivää Puumalan torilla tuijotin sitä jonoa. Se ei katkennut kertaakaan. Aina leivät loppuivat – ja takaisin illalla leipomolle.
– Nyt mulle on tulossa jo neljäs koppi. Mä kierrän yhden mukana aina päivän kerrallaan. Huomiseksi jatketaan Satakuntaan.
Haapasalon tuotteita on jo mennyt jälleenmyytäviksi muuallekin.
Näyttelijä ja televisiojuontaja Ville Haapasalo tunnetaan Suomessa laajasti, mutta erityisen kuuluisa hän on Venäjällä. Talouslehti Forbes arvioi Haapasalon vuonna 2013 maan kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi.
Tunnetaanko sinut hyvin siellä?
– No kyllä minut tuntee ihan jokainen vastaantulija. Joka puolella Venäjää!
