Somero-lehti 6.5.2011
Teksti ja kuvat Sauli Kaipainen
Aika sopoiva nimi jatkajalle: Savelan tilan omistajat Portaasta lähtevät luotsaamaan Kultelan Tiiliputkitehdasta.
”Salaojaputkien kestävyys riippuu ratkaisevasti saven laadusta.”
Tällä lauseella mainostettiin Kultelassa tehtyjä salaojaputkia 1960-luvulla. Saven laadun merkityksen tietävät Kankareen perheessä niin luopujat kuin jatkajatkin.
– Materiaalia on, ja joka puolelta tulee tietoa, että se on ainutlaatuista, Raili Kankare kehaisee.
Hänen miehensä on tyytyväinen asioiden järjestymiseen. Valmistelut veivät monia vuosia.
– Itse tässä jo vanhenee, ja nuorille pitää antaa tilaisuus. Nyt kun tytär jatkaa, niin toiminta pysyy suvussa ja tietämys on helppo periyttää eteenpäin, Antero Kankare, jota myös Antiksi kutsutaan, toteaa.
Hän tietää Kultelan saven erityisyyden.
– Se on hyvin muovautuvaa ja jää sitkeäksi. Jos saven seassa olisi vain hiukankin multavaa maata, niin jo tekovaiheessa se rupeaisi murtumaan.
– Täällä on ollut paljon ihmisiä töissä. Koko kylä oli aikoinaan hyvin työllistynyt saman elinkeinon parissa, Antero Kankare muistelee.
Käsintehdylle on kysyntää
Kankareen tiilitehtaan tontti, sen kalustot, koneet ja laitteet ovat siirtyneet Anu ja Eero Puran omistukseen.
– Ensiksi meidän pitää saada jatkumaan tieto-taito, ja sitä me myös aiomme hankkia lisää. Vielä sitä on saatavissa. Ainakin ensi alkuun laitamme pussiin punasavea, eli pääasiallisena tuotteena tulee olemaan muovailusavi, Eero Pura sanoo.
Soittoja sekä tiedusteluja on jo tullut käsinlyödyistä tiilistä. Vielä 1970- ja 80-luvuilla tilaajan mittojen mukaan tehtyjä tiiliä meni muun muassa Suomenlinnan, Hämeen Linnan, Maarianhaminan Kastelholman sekä Turun tuomiokirkon ja monien muiden keskiaikaisten kirkkojen restaurointiin. 1990-luvun alun laman jälkeen niiden toimitus tyrehtyi, kun valtio sulki rahahanojaan.
– Ainakin Mynämäen ja Loviisan kirkkoihin on kyselty lattialaattoja, mutta toimitusajat eivät osuneet kohdalleen. Isojen laattojen pitää antaa kuivua kunnolla kesällä ja vasta sitten polttaa. Myös puu-uunin käytössä meidän pitää vielä päivittää tietämystämme, Anu Pura pohtii.
Saven ympärille on mahdollisuuksia kehittää monenlaista elämystoimintaa. Muuta toimintaa Purat ovat kaavailleet kurssien pitämisestä. Siihen tiilitehtaalla on hyvät puitteet.
– Kolme tai neljä yhteydenottoa on ollut tiilenlyönnistä. Pappan tiedot ja taidot pitää saada vielä tarkoin käyttöön, Anu Pura toteaa.
Pariskunnan puheissa vilahtelevat muun muassa valkosavi sekä samottijauho, jolla murskatuista salaojaputkista seulomalla ja muovailusaveen sekoittamalla saadaan keramiikkakäyttöä varten nopeampi poltto. Arvo Kankareen aikana savesta tehtiin vaikka mitä. Vain tietämys pääsi välillä hiipumaan.
– Reseptejä Arvolla on ollut paljon. Mutta kun häneltä jotain asioita koitti aikanaan kysellä, hän vain sanoi, että siellä papereissa ne kaikki ovat. Katsokaa sieltä.
Raili ja Antero Kankareen talon, Ojalan pellot ovat olleet jo vuokralla ja savenottolupa siirtyi uusille yrittäjille.
– Kaava on valmistumassa Kultelaan ja siinä tiilitehtaan paikka on merkitty suojelualueena, jossa sallitaan pienimuotoista teollista toimintaa. Savesta ei tule pulaa. Isoihin tienesteihin emme usko, mutta kunhan nyt jotakin pientä saisi työn vastikkeeksi, Eero Pura miettii.
Purat ovat valmistautuneet uuteen liitännäiselinkeinoon luopumalla jo puolitoista vuotta sitten emakoista. Jäljellä on vielä lihasikoja sekä kylvettävää 120 hehtaaria. Sokerijuurikas on parhaillaan kylvössä ja uusi konehalli on nousemassa Härkätien varteen.
– Täältä Puran tilalta on seikkailtu Somerolle ja Tammelaan vuorotellen. Isoisän isä oli lähtöisin Ali-Yrkköltä, ja tätini oli Korven emäntä. Parhaillaan tytär Maria rakentaa Kultelaan taloa ja nuorimmainen Roosa pelaa Somerolla lentopalloa. Kultelassa tulee olemaan hommia, vaikka kahdelle muullekin lapselle, Antille ja Ellalle, Eero Pura naurahtaa.
