Paimionjoen rannoilla ja Somerolla etenkin Kirkkojärvellä on ollut tänä keväänä runsaasti myrkkykeison juurakoita. Yksityiset ovat vetäneet niitä kuivumaan rannoille, polttaneet tai vieneet muualle hävitettäväksi.
Luonnonvaraista myrkyllistä kasvia on tavattu myös yleisiltä uimarannoilta. Someron kaupungin miehet kiersivät viime viikolla tarkistamassa, mikä tilanne on kaupungin hoitamilla alueilla.
– Haravoimme sitä pois Härkälän, Kyyrän, Elonpellon ja Pusulanjärvenkin uimarannalta. Muualla emme sitä havainneet, kertoo kaupungin maanrakennusmestari Jyrki Rinta-Paavola.
Saaliiksi saatiin täysi auton peräkärryllinen myrkkykeison juurakoita. Niitä ei ryhdytty kuivattelemaan eikä polttamaan Somerolla, vaan kuorma vietiin hävitettäväksi Loimi-Hämeen Jätehuoltoon Forssaan.
– Käymme vielä ensi viikolla uusintakierroksella. Se pitäisi poistaa sijoiltaan, ennen kuin se rupeaa juurtumaan. Mutta kyllä se on niin, ettemme saa sitä sieltä kitkettyä millään kokonaan pois, toteaa Rinta-Paavola.
Hänen ohjeensa on opetella tunnistamaan vaaralliset kasvit ja olla varovainen niiden kanssa. Vanhempien tulee uimarannalla katsoa lastensa perään, etteivät nämä ota juurakkoa leikkeihin ja laita suuhunsa kasvia. Myrkkykeison kanssa on syytä olla varovainen; pieni palakin voi aiheuttaa myrkytyksen.
– Ihmisen pitää sopeutua luontoon eikä luonnon meihin, pohdiskelee Rinta-Paavola.
Myrkkykeiso on luontainen ja yleinen kasvi. Se kukkii heinä-elokuussa. Kukinto muistuttaa paljon koiranputkea ja vuohenputkea. Tunnistamisessa ja toisistaan erottamisessa auttavat lehdet ja juurakko. Myrkkykeiso on ainoa, jolla on lokeromainen juurakko.
Myrkkykeison lehdet ovat suikalemaiset pitkät liuskat. Koiranputken lehti on pitsimäinen. Vuohenputken yksittäiset lehdet ovat leveämmät, kun myrkkykeisolla ne ovat kapeita suikaleita.
Näiden kolmen kasvupaikat eroavat toisistaan. Myrkkykeiso kasvaa märillä paikoilla, esimerkiksi rantavesissä ja soilla. Vuohenputki ja koiranputki kuivemmilla paikoilla.