Viime perjantain äitienpäiväjuttu, otsikolla ”Miehen saamasta äitienpäivämitalista nousi kohu”, herätti lukijoissa suurta mielenkiintoa.
Hannes Tiaisen tapauksen tiesi moni Häntälän suunnassa asunut, kuten monet muut paikallishistoriasta kiinnostuneet ihmiset.
Jyrki Lehtinen Turusta lähetti lehden ilmestymisen jälkeen toimitukselle linkit Helsingin Sanomien Aikakone-palveluun, jonne on digitoitu lehden vanhat vuosikerrat. Helsingin Sanomat oli kirjoittanut artikkelin Johannes Tiaisesta päivämäärällä 8.5.1981.
Virhe rekisterinpitäjällä
Palkituista äideistä rekisteriä pitävälle Ritarikuntien kanslialle Helsingissä osoittautui tulleen virhe. Kanslian tieto oli, että Tiainen olisi saanut mitalinsa vasta itsenäisyyspäivänä. Todellisuudessa myöntäminen tapahtui äitienpäivänä, kuten moni aikalainen Somerolla asian myös muisti.
Kaiken lisäksi Ritarikuntien nettisivuilla, vuoden 1981 äitienpäivämitalin saajia esittävässä kuvassa, on kuin on takarivissä näkyvillä myös yksi mies. Mutta hänen oli oletettu olleen mahdollisesti ministeri taikka jonkun kuvassa olleen äidin saattaja.
Köyhyys oli opettanut eniten
Helsingin Sanomien juttu oli otsikoitu: Köyhyydestä oppii kaikkein eniten . Silloin 83-vuotias Tiainen kertoi lehden haastattelussa, ettei köyhyydestä ulospääsyyn ollut muuta tietä kuin kova työ ja järkevä taloudenpito.
”Elämä suuren perheen huoltajana on vaatinut monia taitoja. Näillä eväillä Tiaisen perhe on elänyt läpi kovien elämänvaiheiden”, lehti kirjoitti.
Perhe oli joutunut muuttamaan useaan kertaan kotiseutua. ”Syntymäseutujen jäätyä evakkotaipaleen taakse, Tiaiset asuivat Kaavilla ja Somerolla. Valkealassa perhe viettää nyt jo kahdeksatta vuottaan”, Helsingin Sanomat jatkoi.
Perhepinnareille ei arvostusta
Sekin mainittiin, että ”nykyajan perhepinnarit eivät saa Johannekselta ymmärtämystä”.
”Kun hän astui avioliittoon nuorikkona Impilahdella, hän päätti olla hyvä aviomies ja hyvä isä lapsilleen. Alkoholi ja perheen ulkopuoliset huvitukset saivat jäädä nuoruuden kokeiluiksi.”
Artikkelin lopussa Johannes Tiainen, silloin jo pappa kertoi: ”Huolia on ollut paljon matkan varrella, mutta ei koskaan liikaa niin, että olisin mistään kovin suuresti katkeroitunut”.
––– ––– ––– –––
Niin kävi, että kyseessä todella oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun Valkoisen ristin ritarikunnan kunniamerkki kiinnitettiin miehen ja isän rintaan. Aivan kuten somerolaiset muistivat. Eikä mitalinsaajia ole jälkeenpäinkään tullut Suomeen kuin yksi ainoa.
Koska Somero-lehdessä olivat jo esillä kaksi somerolaista äitienpäivämitalia saanutta äitiä, on syytä huomioida tässä kohtaa myös äitienpäivämitalin saajat Somerniemeltä.
He ovat olleet Olga Maria Nygrén vuonna 1954 sekä Lempi Amanda Laurila vuonna 1960.