Myrkkykeisosta on ollut juttua useaan otteeseen. Mystinen myrkkykasvi on herättänyt ihmetystä ja hieman hysteriaakin. Paljon luonnossa liikkuneena en ole tullut tutuksi tämän myrkkypakkauksen kanssa. Jostakin syystä nämä putket ovat jääneet epämääräisinä hieman vähemmälle huomiolle. Kasvioonkaan en niitä aikanaan kelpuuttanut. Myrkkykeisoja olen tavannut vasta viime vuosina, mutta vain joitakin.
Niinpä nyt on avoinna monia kysymyksiä.
1. Miksi kasvin juurakoita on nyt rannoilla kymmenittäin ja lehtitietojen mukaan niitä on kerätty jopa peräkärrykuormallisia? Äskettäin keräsin Hovilan rannasta kokeeksi 15 metrin rantaviivalta kaksi pesuvadillista. Koko Someron 30 kilometrin jokiosuudelle ei näytetietoani voi yleistää, mutta massoittaan kasvit ovat liikkuneet.
2. Miksi kasvi ei ainakaan kukkivana esiinny läheskään niin runsaana kuin rantojen juurakkovaelluksesta voisimme olettaa? Vai onko joku tavannut rantojen keisoniittyjä?
3. Mistä siis ovat peräisin nämä sadat, Paimionjoen Somero-osuudella ilmeisesti tuhannet tai kymmenet tuhannet, irtonaisina rannoille ja rantavyöhykkeeseen kelluneet juurakot?
4. Miksi myrkkykeiso ajelehtii juuri tänä vuonna? Vai onko jollakin havaintoja aikaisemmista juurakkoesiintymistä?
Yritin saada vastausta Helsingin Yliopiston kasvimuseon asiantuntijalta. Tarjosin hänelle selitykseksi Paimionjoen säännöstelyssä tapahtuneita muutoksia, vedenpinnan viimeaikaisia vaihtelumuutoksia sekä talven 2020 ennätyssateita tulvineen.
Vettyneestä maasta vuoden 2020 tammi – helmikuun tulvissa (ehkä talvessakin) irronneet keisot juurtuivat määränpäissään kenties huonosti ja talven 2021 aikana jäätyivät rannoilla pohjanmyötäiseen jäähän. Kevättulvien aikaan jäät lähtivät liikkeelle juurakot mukanaan kuljettaakseen myrkkykeisoja veden vietäväksi pitkin jokirantoja.
En saanut oikein vahvistusta pohdinnoilleni. Enemmänkin kasviasiantuntija epäili ruoppauksia tai muita rannoilla tehty maansiirtotöitä. Ehkä sekin on mahdollista, jos niitä on ollut runsaasti ja ruoppausmassat on jätetty ohjeiden vastaisesti liian lähelle rantaa. Toissatalven sateet ja tulvat olisivat voineet hyvinkin siepata mudan kasveineen takaisin vesistöön – aikamoinen ravinnepommi, kaiken lisäksi! Jo ennestään voimakkaasti rehevöityneeseen vesistöön.
Tietääkö joku tapahtumien kulusta tarkemmin? Minusta Someron virkamiesten ja luottamushenkilöidenkin luulisi olevan kiinnostuneita aiheesta, entä Ely-keskus, Syke? Nythän rannoilla vallitsee jo jonkinlainen hysteria näiden myrkkykasvien kanssa. Lapsia juurakot kiehtovan muotoisina kiinnostavat ja siksi ne on kerättävä ainakin kotirannalta sekajätteeseen hävitettäväksi. ”Kotipoltto” on minusta huono hävityskeino – roskien poltto olisi jo ilmastosyistäkin lopetettava, naapuritkin siitä ilahtuisivat.
Luonnonvaraisena kasvina myrkkykeisollakin on sijansa luonnossa, joten kyllä sillekin kasvupaikkoja liikenee.
Matti Torkkomäki
PS. Lähetettyäni tekstini kasviasiantuntijan kommentoitavaksi hän jo alkoikin hieman hyväksyä teoriani myrkkykeisojen vaellukselle. Onko lukijoilla aiheesta muuta tietoa? Joka tapauksessa: keisojen vaellus on todiste luonnonvoimista, jotka saavat rantojen maa-ainekset tonneittain liikkeelle. Omilla toimillamme voimme joko heikentää tai vahvistaa ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden vaikutuksia. Olisi vihdoinkin aika ryhtyä kunnon toimiin kulttuurimaisemamme keskeisen vesistön, Paimionjoen seitsemine Someron järvineen, kunnostukseen ja tarkastella jokisysteemiä kokonaisuutena – valuma-alueita unohtamatta.
