Hämeen Härkätie kulkee Somerolla läpi vireän Kultelan kylän. Viimeisin osoitus kyläyhteisön vilkkaasta elämästä on Savipuiston risteyksen tontille ilmestynyt värikäs neulegraffitien puisto.
Tämähän on oikea satumetsä! Kultelan kyläyhdistyksen näyttävillä nettisivulla on toukokuulle merkintä: Raitti reeraan . Sitä tämä ei kuitenkaan ole, sillä reeraamisella kyläläiset perinteisesti aina putsaavat Härkätien reunat tonttinsa kohdalta.
– Korona-ajan ”kotonanököttämisharrastus” tämän neulejutun tänne poiki. Pirttilän Kaija heitti idean, eikö neulegraffiteja voisi tehdä Kultelassakin. Ideana tämä ei ole uusi, ympäri Suomen näitä on ollut jo aiemmin, kyläyhdistyksen puheenjohtaja Katja Grönholm tietää.
Risteyksen tontilla kasvavien haapojen runkoihin on kiinitetty kudottuja ja virkattuja, pieniä, kukertavia lappusia. On nauhaakin. Määrällisesti ei sata riitä, eikä kai kaksisataakaan.
– Minäkin tein 18. Ja käytettiin näihin Kinnusen Anjan kanssa kaikki Katjan langat, kun omat loppuivat, Sinikka Palander kehaisee iloisena.
Eikä siis riitäkään. Pelkästään Anne-Maija Lindbergin perhe teki 50 tai ehkä satakin.
– Kuisman Marjatta ja Armokin tavasivat kovasti tuota Kultela-sanaa. On näitä moni pysähtynyt katsomaan.
Neulegraffiti -jutut ovat jo vanhempi ilmiö. Korona-aikana ne ehkä ovat saaneet lisää puhtia, kun ihmisillä on ollut ylimääräistä aikaa.
– Savipuiston risteys oli oiva paikka laittaa näitä esille. Ne ikään kuin johdattavat alas Savipuistoon. Tietysti kylän intohimoiset käsityöihmiset ottivat haasteen vastaan ja pistivät virkkuukoukun keikkumaan ja puikot suhisemaan, Katja Grönholm runoilee.
Sinikka Palander toteaa, että vähän täytyy verestää vanhoja muistoja.
– En ole ainakaan 25 vuoteen virkannut yhtään mitään!
Ja silti tuloksena on Someron komein haapametsikkö. Laput ovat olleet esillä vapusta. Mitään vappubileitä ei puistoon tietenkään voitu järjestää.
– Kun kyläläiset heittävät yhdistyksen suuntaan ideoita, niin niitä yhdistys yrittää parhaansa mukaan toteuttaa. Tämä oli heti toteuttamiskelpoinen ja sai hienosti tuulta purjeisiin. Ihmiset innostuivat.
Pieni idea, josta kasvoi suuri.
Osa teki, ja loput antoivat lankoja omista jämävarastoistaan. Laput ovat puissa niin pitkään kuin ne pysyvät hyvässä kunnossa.
– Tämä on taas osoitus meidän Kultelan kylän yhteisvoimasta. Kun täällä joku keksii idean, niin moni lähtee mukaan. Tällä kylällä on tätä käsityötaitoakin! Katja Grönholm luotsaa.
—————————–
Satumetsän mökin tarinaa
Sauli Kaipainen
Satumetsän mielikuvaa Kultelan koristellulla raitilla lisää haapojen takaa siintävä vanha ja pieni, punamultainen mökki.
Entinen mäkitupa on nykyiseltä nimeltään Jokitie. Tontin pinta-ala oli vuoteen 1943 asti 784 m². Sen jälkeen se oli 434 m². Ällin tiiliputkitehdas oli mitä luultavimmin tarvinnut lisää maata savenottoihinsa.
Samassa kohtaa tien toisella puolella asuva Jouko Palander kertoo mökin kuuluneen aikoinaan Anna Sinisalolle. Pyhäkouluakin töllissä pidettiin.
Anna Sinisalo puolestaan oli Somero-lehdessä yli 40 vuotta työskennelleen Hilma Kyllikki Kujanpään äiti. Kyllikki Kujanpää, joka oli hänen kutsumanimensä, oli lehden toimistonhoitaja ja toimitussihteeri, mutta teki lisäksi paljon myös kotiseututyötä Someron hyväksi.
– Kyllikin joitakin vuosia sitten edesmennyt poika, Turun maakuntamuseon intendenttinä toiminut maisteri Pekka Kujanpää, rupesi vanhaa mökkiä kunnostamaan, Jouko Palander muistaa.
Kujanpää korjautti mökkiin uuden saumapeltikaton ja teetti uuden ulkokuistin.
– Katon hinta on nykyisin kai enemmän, kuin on mökin arvo. Ei Pekka siinä koskaan yöpynyt, Palander tietää.
– Sellainen yliopisto-opiskelijatyttö siinä kuitenkin asui kesällä. Mutta siitä on aikaa sellaiset 30 vuotta, hän pohtii puolisonsa Sinikka Palanderin tukemana.
Lainhuudatus oli jäänyt puuttumaan 1920-luvun jälkeen vuosikymmenien ajaksi, mutta on viime aikoina saatettu kuntoon. Mökin seinässä oleva osoitenumero ei ole virallinen, eikä ole missään papereissa, vaan on tontin omistajatahon siihen joskus sellaiseksi päättämä.
– Kujanpäät asuivat Kultelassa aika pitkään, kun he olivat osuuskaupan hoitajina tuossa valkoisessa talossa. Muutenkin, ja koska he olivat kyläläisiä alunperin, minun tuli juteltua Pekan kanssa ja oltiin paljon tekemisissä. Pekka oli minua hieman vanhempi, syntynyt 1930-luvun loppuvuosina, Jouko Palander toteaa.
———————————–
Neulegraffiti
- on julkiselle paikalle kiinnitetty neule
- teoksen lisäksi voi olla löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, lapaset tai villasuka
- voidaan tehdä neulomisen lisäksi virkkaamalla, ompelemalla, kirjomalla tai huovuttamalla
- harrastuksena neulegraffaus
- lähtöisin Yhdysvalloista
- yleistyivät Suomessa 2008 ja ovat nykyisin myös osa koulun käsityöopetusta
- harrastukseen kuuluu katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä, yleensä neuleblogeissa
- tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä
Lähde: Wikipedia