Norsut ovat löytäneet kodin

0
Milläkäs muulla sitä kukkia kastelisi kuin muovisella norsukastelukannulla? Olla-Riitta Mäkelän Norsukahvila aukeaa tälle lasikuistille kuluvan viikon torstaina.

Kahvia ja pipareita norsuesineiden ympäröimänä

Jokin aika sitten Olla-Riitta Mäkelä siivosi ja teki inventaariota norsuesineistään, joita oli pitkin poikin huushollia. Hän huokaili ja ajatteli, että jotain tälle paljoudelle on tehtävä. Hän äkkäsi, että monen kesän kahvilahaaveensa ja norsuesinekeräilynsä voi yhdistää.

Mäkelä perustaa Norsukahvilan, jonne sijoittelee esineitä, tyynyjä, verhoja, kuppeja, tauluja sun muuta. Hän saa kaikki norsunsa tiettyyn paikkaan, ja voi samalla jakaa norsuista saamaansa iloa muille.

– Niin ja nyt voi luvan kanssa jälleen kerätä lisää norsuja. Tänne niitä mahtuu. Ja jos lasikuisti ja kamari täyttyvät, niin kahvila laajenee useampaan huoneeseen, visioi kahvilanpitäjä Majatalo Myötätuulesta Kaurakedosta.

Talon päädyn lasikuistilla on ollut kelkkakahvila useampana talvena. Kesäiseen kahvilaan tulee muutama pöytä myös ulos.

– En odota ryntäystä, mutta kesälle voi järjestää kaikenlaista kivaa ja erilaista koettavaa.

Tarjolla on kahvia, teetä ja mehua, suolaista ja makeaa leivonnaista sekä aina norsupipareita, jotka on valmistettu vaaleasta sokeritaikinasta. Päällä on vaaleanharmaa pölysokerikuorrutus.

Kahvila sijaitsee Myötätuulen Majatalon lasikuistilla ja kamarissa.

Kun Olla-Riitta Mäkelä oli keskikoulun ensimmäisellä luokalla, hän sai Antti-pojalta tuliaisia Linnanmäeltä. Nuorukainen toi retkeltä muovisen norsun 11-vuotiaalle Olla-Riitalle.

Tyttö oli ihastunut poikaan, ja esine oli hänelle tosi tärkeä.

– Sitä norsua ei enää ole. Muistaakseni koira pureskeli sen pilalle, harmittelee Mäkelä.

Parikymppisenä innostus norsuesineisiin virisi lisää. Hän ei ole norsuhullutuksensa kanssa yksin.

– Norsu on yllättävän paljon kerätty esine. Eräällä henkilöllä on Suomessa 23 000 norsua viidessä eri rakennuksessa.

– Kerääminen on ihmiselle luontainen piirre, eikö ole ihan inhimillistä kerätä jotain.

Kahvilassa on tarjolla aina Olla-Riitta Mäkelän valmistamia norsunmuotoisia pipareita.

Olla-Riitta Mäkelä on tuonut joka ulkomaanmatkaltaan norsuaiheisen matkamuiston. Esineitä hän on hankkinut kaupoista, kirpputoreilta, milloin mistäkin. Harjaantunut katse löytää etsimänsä.

Kun läheiset tietävät Mäkelän harrastuksesta, niin he kartuttavat kokoelmaa.

Norsuaiheisten tavaroiden joukkoon mahtuu t-paitoja, sukkia, verhoja, tyynyliinoja, peittoja, tyynyjä, pehmoleluja, pelejä, palapelejä, koruja, tauluja, patsaita, koriste-esineitä ja astioita, esimerkiksi munakuppeja, mukeja, kahvikuppeja, lautasia ja vateja. Materiaalikirjokin on laaja: kangas, muovi, lasi, keramiikka, kipsi, paperi, puu, hopea ja niin edelleen.

Ainutlaatuinen on puinen lastentuoli, jonka selkänojassa on norsufiguuri ja istuimessa samanmoinen. Sen löysi sisko Sirpa Mäkelä kirppikseltä Salosta.

– Soitti, että täällä olis tämmöinen. Huolitko, jos ostan?

Puolapuissa on opetustaulu aasiannorsusta.

– Se on Vaulammin koulusta Jokioisilta, jossa kävin lapsena alakoulua. Ostin taulun huutokaupasta.

Opetustaulu on Vaulammin koululta Jokioisilta. Olla-Riitta Mäkelä on käynyt samaista koulua. Taulu on hankittu huutokaupasta.

Osa esineistä on käytössä, kuten pieni hopeinen kaulakoru. Sen Mäkelä sai lähes 40 vuotta sitten lahjaksi. Pelargoniat ja muut kukat saavat vesiannoksensa vaaleanpunaisen norsun pitkästä kärsästä. Kastelukannu on päivittäisessä käytössä.

Seinällä on kangas, joka muistuttaa vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. Siinä viilettää norsuja useammassa rivissä. Seinävaate on Amerikan äidin jäämistöä. Rakas henkilö kuoli kymmenisen vuotta sitten.

Osa koristaa ikkunalautoja, kaapin päälisiä ja hyllyjä.

Mäkelä ei osaa arvioida, paljonko norsuaiheista kamaa hänelle on kertynyt.

– Se on vaikea sanoa. Riippuu siitä, miten sen laskee. Miten laskea verhot tai tyyny, joissa on paljon norsunkuvia? Kai yksi verho tai peitto on yksi esine, ja kaksi verhoa kaksi esinettä, naurahtaa Mäkelä ja arvioi, että yli 300 norsuaiheista juttua hänellä taitaa olla.

Olla-Riitta Mäkelä oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Seinävaate on hänen Amerikan äitinsä jäämistöä.

Mäkelä on ihastunut myös itse eläimeen.

– Se on inhimillinen ja sillä on hyvä muisti. Naarasnorsu on matriarkka ja lauman pää. Se pitää huolta omistaan. Norsuäiti tekee miltei mitä vaan läheistensä eteen; vaikka kuolee. Norsu on äärimmäisen sitkeä ja vahva eläin, juoksevat norsukehut.

– Se ei häiritse eikä vahingoita muita, jollei siltä vie sen omaa tilaa. Ihminen on vienyt afrikannorsun elintilaa. Ennustetaankin, että tällä menolla se kuolee sukupuuttoon.

Olla-Riitta Mäkelä haaveilee, että vielä jonakin päivänä hän matkaa Kitty-ystävänsä farmille Etelä-Afrikkaan, pääsee norsun selkään ja vaellukselle. Tällä on aamiaismajoitusta ja ympärillä norsuja.

– Siellä pitää varoa, ettei astu aamulla norsunkakkaan, hymyilee Mäkelä.

Norsukahvila aukeaa tällä viikolla helatorstaina. Se on auki kesäajan keskiviikosta sunnuntaihin. Kausi päättyy elokuun lopussa.