Korona-aika sai Mirja Myllyojan kirjoittamaan runoja ja muuttamaan elämäntapojaan
Somerolainen Mirja Myllyoja on miettinyt, mihin ovat kadonneet suvaitsevaisuus ja ymmärrys, miltä toisesta tuntuu.
Ihmiset katsovat pitkään, kuin halveksien heitä, joilla ei ole kasvomaskia. Myllyoja sanoo, ettemme voi tietää toisen syistä. Henkilöllä voi olla esimerkiksi jokin sairaus, jonka vuoksi hän ei voi pitää maskia.
”Kun uskaltaa silmiin katsoa, sitä, joka on puhuja, voi nähdä hänen puolensa.” (ote Myllyojan runosta Se on nyt tätä )
Mirja Myllyoja vertaa kuluvaa aikaa toisen maailmansodan juutalaisvihaan. Tähti rinnassa merkitsi, että olet alempikastinen, syyllinen, huonompi, vähempiarvoinen.
– Heitä, joilla ei ole kasvoilla koronamaskia, saa vihata luvan kanssa. Viha ei lietso muuta kuin lisää vihaa.
Runossaan Viha itää Mirja Myllyoja toteaa muun muassa näin: ”Viha itää ja verso kasvaa, miten sen puretuksi saa, ettei tuottaisi toiselle vaaraa. Uskalla siis puhua, mikä itseä harmittaa, ei pelolle tarvitse antautua.”
Kaksi rintamaa -runo jatkaa samaa teemaa: ”Kun alistetaan pelolla, ei se ole luonnollista, on sitten tähti rinnassa tai maski kasvoilla. Kaikki on lakien alaista, teoilla on seurauksensa ja jokaisella vastuunsa.”
Myllyoja on kirjoittanut tuntojaan runokirjaksi Kruunu kutreillaan. Sanojen piti yhtyä aivan toisenlaiseksi teokseksi, ensin lastenkirjaksi ja sitten joksikin muuksi. Yhtenä aamuna hän ymmärsi, että pitääkin erotella koronaa sivuavat tekstit muista. Koronavuodelta 2020 kertyi 202 runoa, joista on valittu kirjaan runsaat 50.
Kirja on Mediapinnan kustantama.
– Runot ovat kannustukseksi, että ihmiset uskaltaisivat olla rohkeasti sellaisia kuin ovat. Ja kasvattaisivat itseään paremmiksi ihmisiksi, eivät ojentaisi muita.
Kruunu kutreillaan -runossa todetaan: ”Missä ovat jalot periaatteet, ovatko kokonaan kadonneet, kruunu kiharat sekoittanut… Päästä irti kruunusta sotimatta, sodat eivät lopu sotimalla, ne leviävät maan alla ja muuttavat muotoansa. Keskity olennaiseen, keskity terveyteen, luo uljas muotosi uudelleen.”
Myllyojasta aikuisten tulisi kääntää katse itsensä kehittämiseen.
– Aikuisten tulee huolehtia omasta vastustuskyvystään. Kun pitää itsestään huolta eikä aiheuta itselleen vahinkoa, on hyvässä kunnossa ja kestää paremmin vastaantulevia koitoksia. Pidä itsestäsi huolta, niin pidät huolta samalla myös muista, pohtii Mirja Myllyoja.
– Ihmisellä on vastuu itsestään, vastuu omasta elämästään, ja mitä tulee siinä tekemään. Tietysti aikuisten tulee huolehtia alaikäisistä lapsistaan.
Usean runokirjan kirjoittanut runotar sanoo, että korona-aika on tuonut myös hyvää. On ollut pakko pysähtyä itsensä äärelle. Mikä minulle on tärkeää, osaanko elää itseni ja perheeni kanssa, mistä voin luopua ja mitä löydän tilalle.
Myllyoja äkkäsi, että hän kuluttaa liian paljon aikaa television katseluun.
– En voi lähteä kotoa, kun televisiosta tulee jokin sarja. Tai pitää lähteä kylästä, että ehdin kotiin katsomaan tiettyä ohjelmaa. Hermostuin tuosta aikatauluttamisesta. Mietin, mitä telkkarista seuraan: Isä Matteota tiettyyn kellonlyömään, Agatha Christietä, Hercule Poirotia, Neiti Marplea ja vanhoja elokuvia, niiden uusintoja ja uusintojen uusintoja.
– Pyöritän samoja vanhoja asioita uudestaan ja uudestaan. Jos kelaa koko ajan samaa vanhaa, ei ole tilaa uudelle.
Kyläreissuilla hän näki, että niin tekevät muutkin eläkeikäiset. Yhdessä huoneessa huutaa televisio, toisessa samanmoinen ja kolmannessa radio.
– Emme keskity tuona vähänä yhteisaikana toisiimme, vaan katselemme jotain toosaa huoneen nurkassa.
Hän kyllästyi katsojien aliarviointiin.
– Uutisissa todettiin korona sitä ja korona tätä. Ajattelin, että nyt minulle riitti. Täytyy ajatella omilla aivoilla eikä aina uskoa, mitä tuutista tulee.
Ajattele omilla aivoilla,
mikä sinulle on parasta
ja tee viisas valinta.
Kurkota kohti valoa,
se suojaa kehoa,
ilo nostaa energiatasoa.
(ote runosta Omilla aivoilla)
Hän päätti, että television kera lähtee myös mikroaaltouuni.
– En halua säteilyttää itseäni enkä ruokaani. Enkä olla koneiden orja. Älypuhelimeen kiinni kasvaneita on liikkeellä runsaasti.
Myllyoja mietti, että miten jatkossa saa lämmitettyä ruokansa nopeasti. Seurasi uusi kysymys: onko kaiken tapahduttava niin nopeasti. Helppoudella kansa lihottaa itseään.
– Onhan sitä ennenkin pystytty ruokaa tekemään, kun on hyvät raaka-aineet ja malttia. Pitää vaan hieman suunnitella etukäteen. Ottaa pakkasesta sulamaan ajoissa, laittaa kattilaan lämpiämään ja kiehumaan tai pannuun paistumaan.
Mirja Myllyoja on varma, että ihminen pystyy, kun vaan päättää, ryhtyy ja tekee.
– Nämä muutamat viikot ovat olleet ihanan rauhallista ja rentoa aikaa. Toiveena on elää tätä hetkeä.
Tavaroiden vähentäminen on alkanut.
– Haluan, että kun avaan kaapin, niin näen ensi näkemältä, mitä siellä on sisällä. Eikä niin, että tavarat putoavat silmille tai että hyllyn perällä on tavaraa, jota ei ole käytetty 20 vuoteen.