Pidä huolta, Lähtisitkö, Jano, Ikävä …16.1. lihasrappeumasairaus ALSiin menehtynyt Pave Maijanen (ristimänimeltään Pekka Juhani) on jäänyt suomalaisen poprockin historiaan paitsi soolouransa hiteillä ja eturivin bändien basistina myös taustalaulajana ja muun muassa Hurriganesin, Wigwamin, Dingon ja Hectorin tuottajana.
Tietokirjailija ja esimerkiksi Rondon ja Riffin sivuilta tuttu toimittaja Tommi Saarela on kirjoittanut liki viisi- ja puolisataa sivuisen elämäkerran Elämän nälkä (Tammi) tästä rautaisesta musiikin monityöläisestä. Teos on päivätty helmikuun alussa, mutta Paven poismenoa ei käsitellä, vaan valoisat ja sekä yksityiselämää että ammattia kohtaan tulvivat kiitolliset jälkisanat on kirjoittanut kohtaloonsa tyynesti ja pragmaattisesti suhtautunut maestro itse rakkaassa kesäpaikassaan Pohjois-Karjalan Kesälahdella.
3.9. 1950 syntynyt ja Lappeenrannan varuskuntamiljöössä varttunut upseerin poika tunnettiin muusikkopiireissä kurinalaisuudestaan ja pedanttisuudestaan kuuluisana Vääpelinä. Ensimmäisen keikkansa hän heittikin huuliharpistina Rakuunapataljoonan kolmannen komppanian joulujuhlassa 1956. Saavutettu suosio ja ansaitut kolikot herättivät nälän: tätä pitää saada lisää!
Varhaisimmissa bändiviritelmissään Pave Maijanen toimi rumpalina, urkurina ja trumpetistina, kunnes hän aloitti liidaamisen laulusolistina soulista. Muutto bändien eturivistöön alkoi 1969 Kristianin Mielikummitus -yhtyeestä, jossa Pave Maijanen huolehti komppikitarasta ja stemmalaulusta, ja jatkui Pepe & Paradisen basistina 1971. Fender Precision `65:sta tuli hänen ensimmäinen ”nelikielinen leipälapionsa”, kuten hän sitä nimitti. Paradise-aikaa Pave Maijanen on pitänyt ”korkeakoulunaan musiikin oppitiellä”.
Rock`n` Roll Bandissa kitaristina oli Dave Lindholm, ja hitiksi nousi jyräävä I`m Gonna Roll, jonka laulamista Pave Maijanen nuotinlukutaitoisena on kuvaillut seuraavasti: ”Sehän menee E-duurista ja laulu niin hemmetin ylhäältä, että periaatteessa koko biisin joutuu huutamaan korkean g:n ja gis:n kohdalta, ja a:hankin asti. Se oli ihan niillä rajoilla mihin pystyi.”
Albert Järvisen kanssa Pave Maijanen teki töitä monessakin mielessä vaihtelevasti. Ystävyys johti jopa Pave Maijasen LSD-kokeiluun, vaikka hän suhtautuikin nyreästi Albert Järvisen kosteisiin kausiin. Royalsin vaiheista kannattaa ottaa rinnakkaislukemistoksi myös John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan Albert Järvinen -elämäkerta, jossa ristiriidoista huolimatta kiitetään Pave Maijasta ”järjettömästä skarppiudesta” bändin loppulitviikin yhteydessä.
Siirtyminen suomenkielisiin biiseihin aiheutti aluksi vieroksuntaa muusikkopiireissä, mutta täytyy myös muistaa, että Pave Maijasella oli yrityksiä myös kansainvälisen uran suuntaan muutenkin kuin Euroviisuissa, jossa hän oli Ami Aspelundin, Kojon ja Katri Helenan taustalaulajana. Hectorin sanoittama ja Pave Maijasen säveltämä Yamma Yamma edusti Suomea Malmössä 1992 ja jäi jumbosijalle. Tilapäinen takaisku ei suuressa kuvassa aiheuttanut sen kummempaa harmitusta: paljon tekevälle sattuu. Muistan myös Jukka Kajavan kehuneen Pave Maijasen esiintymistä nimenomaan ammattilaisuuden vuoksi.
Mestarit Areenalla -produktio tuotti uutta nostetta. Hectorin, Pepe Willbergin ja Kirkan kanssa toteutettu konserttikiertue on Hartwall Areenan osalta taltioitu mainiolle tupla-CD:lle Mestarit Areenalla. Pave Maijanen on kollegoidensa tapaan iskussa ja tulkitsee mieleenpainuvasti paitsi omia hittejään myös sellaiset coverit kuin Bossen ja Robertin 1960-luvun hitin Nellyn palmikko ja Dingon Levottoman Tuhkimon. Mainittakoon, että tällä levyllä Pave Maijanen soittaa Hofnerin viulubassoa, joka on ollut myös Paul McCartneyn tavaramerkki.
Somerolaisittain on ilahduttavaa, että elämäkerrassa nostetaan esille M.A. Nummisen Underground Rock Orchestran keikka Esakalliolla: ”Pave muistaa vieläkin vieläkin huiman menon, joka villitsi niin soittajat kuin yleisönkin Esakallion lavalla elokuussa 2016. Ellei ilta olisi ollut niin riehakas, tunnelma olisi ollut suorastaan harras.”
Jälkisanoissaan Pave Maijanen kertoo saavansa iloa erityisesti lapsenlapsistaan ja Stefan Bremerin kuratoimasta valokuvanäyttelystä, joka nähtiin Lappeenrannassa, Helsingissä ja Mikkelissä. Pave Maijanen jätti valoisan muiston.
Eija Komu
filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, kriitikko