On tiistai kello 15. Tuttuun aikaan miehet kokoontuvat Someron Torppamuseolle. On mukana myös yksi nainen, joka tasavertaisesti osaa käyttää ”hirsiajan” työkaluja.
Talkoopäällikkö Olli Nuotio tietää työväkensä tahdin. Valmista syntyy ihan yllättävän nopealla vauhdilla, vaikka ”työviikkoa” ei paljon ole. Ryhmällä syntyy!
– Kutsu talkoista menee sähköpostina kaikille Somero-Seuran jäsenille.
Hetki sitten oli raivattu pois Turuntien reunasta kaatunut puu. Ne ovat työn ”ekstroja”.
Moottorisaha alkaa soida, vehkeistä nykyaikaisin. Malkapuiksi tulevissa rungoissa on moton jäljiltä oksia. Ne pitää saada pois kuorimarautojen ja petkeleiden tieltä.
Lisäksi työhön tarvitaan kirveitä, kiiloja ja lekoja. Puut halkaistaan. Ja vielä tukkisaksia puiden siirtelyyn.
Tarpeet saatiin kaupungin metsähakkuista.
– Pölkkejä on 101. Yhteen lappeeseen menee 30 halkaistua puuta, joka vaatii 15 pätkää pyöreää puuta. Eli koko katolle menee 60 halkaistua pätkää. Lisäksi uusitaan pajan katto rannassa, Olli Nuotio jatkaa.
– Kaksi tien varren rakennusta teki Reunasen Markun rakennusliike reilu viisi vuotta sitten. Silloin puut loppuivat kesken ja yksi rakennus kolmesta jäi laittamatta. Rakennukset ovat härkäpihatto, talli ja lato.
Myllyn siipi näyttää ”saaneen siipeensä”.
– Ne korjattiin sen jälkeen, kun ne Tapanin myrskyssä 2011 menivät. Toissa vuonna me tehtiin saunan katto. Ja viime vuonna tehtiin riihen päädyn lippa.
– Seuraavaksi varmaan on vuorossa museon tuulimyllyn pärekatto. Ja luhtin kattokin voi olla aika pian, Nuotio jatkaa katselmusta.
”Tikkukatto” kestää parisenkymmentä vuotta. Siksi työntekijöitä tarvitaan Somero-Seurassa aina.
– Sellainen reilu puolitoista tuntia on eläkeläismiehelle ihan täysi tinki. Silti kesän aikana tulee aika paljon jälkeä. Koko viikonlopun leireistä en tykkää. Kaikilla on muutakin tekemistä.
– Terassin tekokin on kivempaa, kuin siinä istuskelu! Nuotio naurahtaa.