Teksti ja kuvat Armas Töykkälä
Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä on jatkuvasti vapaaehtoistöitä tarjolla halukkaille. On perusylläpitoa ja uudisprojekteja. Aurinkoisena kevätpäivänä lintutalon edustalla tehtiin ahkerasti lapiohommia. Tekeillä oli ulkoilualue kukoille.
Lapioiden varressa rehki kaksi IT-alan osaajaa pääkaupunkiseudulta Tina Wikberg ja Miia Suonsilta. Heidän työpanoksensa on osa työnantaja CGI Finlandin Get Involved-vastuullisuusohjelmaa, jossa työntekijät saavat käyttää yhden työpäivän vuodessa valitsemaansa hyväntekeväisyystyöhön.
Kaksikon työpäivä oli alkanut yhdeksältä siivoushommilla puputalossa ja jatkunut heinätöillä navetassa, sitten he siirtyivät sikalaan. Yhteisöllisen lounashetken jälkeen päästiin jo lintutalolle kaivelemaan vanhan lantalan multakerroksia.
Kuulostaa likaiselta ja fyysiseltä työltä ja sitä se onkin. Korona on sulkenut molemmat naiset puoleksitoista vuodeksi yksin koteihinsa etätöihin, mikä on saanut molemmat kaipaamaan yhdessäoloa ja tekemisen meininkiä.
– Normaalisti me ollaan vaan läppäreiden kanssa kotona. Ei me olla Miian kanssa nähtykään vuoteen muuten kuin videokamerassa. Vaikka ollaan puoli päivää lapioitu jätöksiä, on ollut tosi kiva päivä, Tina Wikberg kertoo.
Etätöissä ajankäytöstä voi kadota struktuuri. Wikbergille on mukavaa taas aloittaa työpäivä sillä, että lähtee johonkin, ja päivän päätteeksi mennään kotiin. Hän asuu puolisonsa kanssa 50-neliöisessä asunnossa Helsingin kantakaupungissa. Kotitoimisto keittiön pöydällä on anastanut osansa elintilasta.
– Korona-aika on tehnyt sen, että haluaisi oman pihan. Meillä ei ole edes parveketta. Välillä haaveilen, että olisi omakotitalo ja eläimiä. Tällaisiin paikkoihin ei oikein Helsingissä pääse.
Tuulispään eläinsuojelukeskus on Wikbergille ennestään tuttu, hänellä on siellä pieni pörröinen kummiponi Aatu, joka tuli tervehtimään sponsoriaan aidan raosta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun poni ja kummitäti tapasivat.
Miia Suonsilta lähti työkaverinsa mukaan tämän ehdotuksesta ja on nauttinut uudesta kokemuksesta.
– Tämä on hyvää vaihtelua siihen, että tekisi vain koneella töitä. Voisin tulla useamminkin kuin kerran vuodessa.
Suonsilta asuu omakotitalossa Sipoossa. Pitkät työmatkat ovat vaihtuneet koronavuonna luonnossa liikkumiseen, mihin hänellä on paremmat mahdollisuudet kuin helsinkiläisellä kollegalla.
– Lähellä on hyvät ulkoilumaastot ja käyn metsässä joka päivä. Olen tykännyt etätöistä. Aikaisemmin minulla meni jopa tunti suuntaansa työmatkaan, mutta nyt senkin ajan voi käyttää työntekoon, Suonsilta kertoo, myöntäen työmatkoissa säästyvän ajan tosin menevän välillä myös ylitöihin.
Työhyvinvointipäiviä on totuttu viettämään keilahalleissa tai ruotsinlaivoilla, mutta hyväntekeväisyys virkistysmuotona on uudempi ilmiö. Tina Wikberg kertoo, että haluaisi jäädä pidemmäksikin aikaa hoitamaan eläimiä työnantajansa piikkiin.
– Me ollaan molemmat oltu töissä aika vähän aikaa CGI:llä, mutta kummallekin tämä on ensimmäinen työnantaja, joka antaa vaihtaa yhden työpäivän tällaiseen toimintaan. On hienoa, että työnantaja mahdollistaa tämän.
