Ollilan entisen koulun kenttä kyläläisten käyttöön
Kaupunginhallitus päätti, että Ollilan entisen koulun vieressä oleva vajaan hehtaarin alue annetaan kyläläisten yhteiseen käyttöön. Kenttä jää toistaiseksi kyläyhdistyksen kunnostettavaksi.
Koulukiinteistön omistaja, kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen suunnitteli naapuriinsa kaikille avointa veistospuistoa, jota olisi itse hoitanut. Hän kertoi aikeestaan parisen vuotta sitten ja oli halukas ostamaan alueen kaupungilta. Silloin sitä havitteli myös taho, joka kaavaili aluetta pienryhmäkodin ja leikkipuiston tarpeisiin. Taho perui tarjouksensa.
Viime kesänä kyläläiset heräsivät haluamaan samaisen kentän kylän yhteiseksi leikki- ja pelialueeksi. Tänä keväänä rekisteröity Ollilan kyläyhdistys on suunnitellut kunnostavansa kentän talkoilla pallopeleihin sopivaksi, rakentavansa laavun tai grillikodan, hankkivansa kiipeilytelineen ja järjestävänsä siellä erilaisia tapahtumia.
Kaupunki toivoi, että kumpikin, sekä veistospuisto että ollilalaisten yhteisalue voitaisiin toteuttaa. Kaupunginjohtaja Sami Suikkanen tiedusteli josko kylältä löytyisi toista paikkaa kyläläisten yhteiskäyttöön, mutta maanomistajilta ei löytynyt halukkuutta myydä maata.
Taiteilija Ant-Wuorinen ei innostunut kaupungin ehdotukseen laittaa veistospuisto Someron keskustaan.
– Veistospuisto piti olla luonnonmukaisella kedolla. Kaupungin keskustassa ketomaisuudesta tulisi jatkuvaa räksytystä, tietää taiteilija.
Ant-Wuorinen sanoo, ettei hänen suunnitelmiensa mukaista puistoa voi toteuttaa muualla. Patsaspuistohanke jää siis toteutumatta.
– Taiteilijat ovat lupautuneet lahjoittamaan minun yksityishankkeeseeni veistoksiaan. Puisto olisi ollut joillekin veistoksille viimeinen sijoituspaikka, ja joillekin välivarasto seuraaviin näyttelyihin. Osa on jo minulla, joten ne matkaavat takaisin tekijöilleen.
Hän jatkaa, etteivät taiteilijat voi antaa töitään ilmaiseksi kaupungille, sillä kaupunki on taiteen ostajataho.
– Taide on taiteilijoiden elinkeino.
Kaupunginjohtaja Suikkanen harmittelee, että ainutkertainen patsaspuisto menetettiin. Hän ymmärtää, ettei veistospuiston hoito onnistu kauempaa käsin. Toisaalta ilmapiiri kylällä ei ollut myönteinen veistopuistolle. Ja jos puisto ei ole tervetullut, ei hanketta voi viedä väkisin eteenpäin.
Anna-Kaisa Ant-Wuorinen toivoo Someron kaupungilta kannustavampaa kohtelua taiteeseen, sen tekijöihin ja heihin, jotka inspiroivat ihmisiä uuteen.
– Somero kaipaa muutakin kuin kuolleilla ratsastamista. Täällä on paljon eläviäkin taiteilijoita, joissa on potentiaalia, joita kannustaa ja joihin satsata.