Heinä–elokuussa on tarjolla höyrypukaristista saattohoitoa satumaassa vaeltajille. Kyseessä on tietenkin Someron graafisen ylpeyden Heikki Paakkasen näyttely Tuomionpäivä. Someron sydämestä, kiviseinien sisältä löytyy taiteilijan itsensä mukaan torvia, torakoita, tuhoa ja toivoa.
Näyttelyyn kootut teokset ovat ensi kertaa esillä Suomessa.
Paakkasen tuomiopäivän urkuapparaatti esiteltiin yleisölle 2018 Viron ensimmäisessä steampunk-näyttelyssä Viinistussa.
– Sain käyttööni vanhan turskatehtaan vesisäiliön, josta oli siis rakennettu upea näyttelytila. Tajusin heti, että siellä esiteltävän teoksen piti olla jotain suurta ja näyttävää.
– Ja steampunkkiinhan liittyy myös höyryä, kummallisuuksia, roolileikkitoimintaa, teknistä viritystä ja horroria.
Lopputuloksena syntyi 7-metrinen urkuapparaatti, joka höyrysi ja jota urkuri H. Paakkanen soitti.
– Silloin emme vielä tienneet, että parin vuoden päästä rutto iskee ja tärvelee maapalloa, mutta laitteen nimeksi tuli Tuomionpäivän urku.
– Ajan hengen mukaisesti laite on tehty kierrätysmateriaaleista. Roinaa on haalittu romukaupoista, paikallisilta kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Sen sijaan paikallista soitinfirmaa ei kuitenkaan käytetty, kertoo urkuri soittimestaan.
– Kuten tällaisissa yhteyksissä on tapana, haluankin kiittää päähankintatoimijoitani Yrjö Tuomista Someron Romusta ja Erkon Romua Forssasta sekä hormi- ja tötterötuottaja Jallu Sivirantaa Rauta- ja Peltineliöstä. Tukeuduin hienomekaanisinstrumentaalisen koneen laitteistohankinnoissa siis lähiseudun parhaisiin tahoihin.
Someron näyttelyyn urkutaiteilija joutuu jonkin verran madaltamaan soitintaan, jotta se mahtuu näyttelytilaan.
– Sointiolosuhteet ja akustiikka ovat varmaan sopivia, mutta silti pääsääntösesti apparaatti on näyttelyesine, eli enemmän ällisteltävissä kuin kuultavissa.
Ainakin avajaisissa H. Paakkanen kuitenkin soittaa urkujaan. Konserttiinsa hän on virittäytynyt omintakeiseen tyyliinsä.
– Olen kovasti kasvatellut taiteellista urkuritukkaa, mutta se ei taida ihan ehtiä avajaisiin.
Sen sijaan varmistaakseen soittotaitojensa arvostelujen olevan taatusti suosiolliset, hän tilasi ne jo etukäteen Someron kanttorilta Olli Salomäenpäältä ja Musiikin edistämissäätiön johtaja Hannu Sahalta. Erinomaisesti ovat kriitikot kuulemma osanneet kuulemattakin kehua Paakkasen soittajaneroutta.
Kivimakasiiniin pystytettävä näyttely pitää sisällään myös graafista taidetta.
– Toisen salin puolelle tulee Vironkin näyttelyssä olleita kookkaita piirroksia tuhoa aiheuttavista bakteereista ja hirviöistä, joilta nyt kaikki suojaudutaan. Maalailen vähän maailmojen tuhoa.
Yksi on näyttelyä on myös saarna.
– Eli näyttelyn taustalla on pseudosakraali viritys.
Paakkanen on kirjoittanut oikean saarnan, joka löytyy näyttelystä kirjoitetussa muodossa, mutta mahdollisesti myös lausutaan ääneen. Jos sopiva saarnaaja löytyy.
– Saarna on melko lyhyt, iskevä ja jämäkkä. Siihen liittyy poikkeusajat, joita elelemme.
Näyttelyn oheistuotteena on syntynyt myös kirja Tuomiopäivä, joka julkaistaan avajaisissa. Kirjan on koonnut ja taittanut taiteilijan poika Otto Paakkanen.
Kirjasta löytyy muun muassa jo edellä mainittu saarna.
– Kirjan ostanut vois sitten kotona paneutua sen sanomaan lukutikkunsa kanssa. Saarnaan on jopa vakava filosofinen aspekti kätkettynä, joskin aika syvälle.
Kirjasta löytyy myös teknistä taustatietoa uruista, selkeäsanaisen kimurantti käyttöohje ja koneeseen liittyviä hahmotelmia ja piirroksia. Lisäksi mukana on artikkeleita ja valokuvia sekä musiikkimiesten katsaukset Paakkasen musiikkitoiminnallisuudesta.
Someron Kulttuurin järjestämä näyttely on avoinna 1.7–15.8.
…teknistä taustatietoa
TUOMIONPÄIVÄurkujen toiminnasta…
…laitteen perustoimintona on äänenpäästö pseudosakraalilla urkulaitteenomaisella soittotekniikalla… mutta; merkittäväksi kojeen tekee sen ominaisuus ”paljastaa”, esiintuoda ja saattaa kuultavaksi ”soittajan”, kojeeseen kytkeytyneen, tuomiotaan odottavan/pelkäävän operaattorin sisimmät ja ehkä hartaasti hellityt sielurihmastoihin kietoutuneet alitajuisuuden ja muistohetteikköjen äänikirjot; (tässä tapauksessa) häpeällistä renkutusta, jodlausta, marssilauluja, toki myös voimallista urkusointia, suorasanaista paasausta, katkelmia mistä tahansa räimeellisestä möly- ja torvimusiikista; kaiken yllä, lomassa ja sekoittuneena yltiömöyryävänä kaikuu raivosaarnainen ”julistus” …liioiteltua ei ole ajatus shamanistisestä siirtymästä muistojen, sielunriivajaisten ja vereslihaisen totuuden ääreen… eikä siinä vielä kaikki; härveli ”tulostaa”! äsken kuullun 4 1/2 D (siis ei 3D) muodossa…
H. Paakkanen
