Teksti ja kuvat Armas Töykkälä
Simo Frangén istuu Arttu Kapulaisen vieressä Esakallion näyttämöllä taksin etupenkillä. He ovat matkalla johonkin, ehkä keikalle, hakemaan viinaa, naisiin tai kaikkea edellä mainittua. Kyytiläinen on kuuluisa tangosäveltäjä Unto Mononen, näytelmä kertoo hänestä.
Monella on mielikuva Monosesta vakavailmeisenä miehenä mustavalkoisessa valokuvassa. Taksin penkillä mustan puvuntakin ja baskerin sisällä istuu kuitenkin koomikkona tunnettu Maisteri Frangén leveä hymy kasvoillaan.
Simo Frangén muistelee, että on aina kyennyt olemaan hauska vain olemalla oma itsensä. Muunlainen tapa olla ja esiintyä olisi lähes mahdotonta.
– Olen ehkä pienenä pudonnut huumoripataan. Jos yritän kirjoittaa jotain vakavasti, jo kolmannessa lauseessa se lipsahtaa huumorin puolelle.
Onko yhdistävä tekijä Frangénin ja Monosen välillä kontrasti ulkoisen virallisuuden ja sisältä kumpuavan huumorin välillä? Tähän Frangén antaa vastauksen lisäkysymysten muodossa.
– Oliko Unto näyttelijä? Ei ollut. Olenko minä? En ole. En ole koskaan näytellyt, vaan esittänyt omia juttuja. Meitä yhdistää se, että me esitetään ihmistä. Se on minun voimavarani tässä näytelmässä.
Näytelmän ensimmäisessä osiossa Monosta käsitellään huumorin valossa, mutta toisessa näytöksessä tunnelma vakavoituu. Käsikirjoittaja-ohjaaja Heikki Metsämäen mukaan ”harvalla on monoliittinen luonne”.
Monosen kivipaaden kerroksia lähdetään veistämään paljaaksi sivuhahmojen avulla. Arttu Kapulaisen esittämä Taksikuski on henkilö, joka kuljettaa Monosta paheiden äärelle.
– Taksikuski on Monosen terapeutti ja paras kaveri, lopulta myös laulaja. Ensisijaisesti ollaan työkeikalla, mutta sitten haetaan naisia ja viinaa. En usko, että Monosen kaltainen kaveri on ollut vain näiden asioiden perässä. Hänellä palaa sisäinen liekki, ehkä nämä ovat vain lieveilmiöitä. Monosen persoona avautuu matkan varrella ja myös näiden naisten kautta, Kapulainen paljastaa.
Mononen ei koskaan ollut laulusolisti, joka olisi saanut ammentaa motivaatiota ihailun kohteena olemisesta, mutta monesta laulajasta tuli tähti hänen sävellyksillään. Simo Frangén spekuloi varovaisesti niitä tekijöitä, jotka viime kädessä antoivat Untolle virtaa ponnistella eteenpäin vaikeuksista huolimatta.
– Minähän en sitä tiedä, mutta minun tulkintani on, että Unto oli hyvin tyytyväinen, että sai rahaa, ostettua viinaa ja nauratettua naisia. Olen myös ymmärtänyt, että hän tykkäsi nimenomaan säveltää.
Monosesta on säilynyt jälkipolville hyvin vähän elävää kuvamateriaalia, josta lähteä henkilökuvaa rakentamaan. Ohjaaja Heikki Metsämäki kertoo, että Monosessa oli paljon sisäistä hienostuneisuutta. Hän jää sanojen vangiksi yrittäessään kuvailla miestä.
– Tässä tulee iso ero potrettikuvaan, annetaan kuva elävästä elämästä. Tarkoitus on vapauttaa Unska eläväksi henkilöksi, että häntä ei ajateltaisi niin hartaana ja traagisena hahmona.
Säveltäjä Unto Monosen elämästä kertovan Herra Satumaa ja Laulava Taksikuski -näytelmän liveharjoitukset alkoivat tällä viikolla. Näytännöt lähtevät pyörimään heinäkuun alussa ja jatkuvat elokuulle saakka Esakalliolla.
