Omassa rauhassa viihtyminen on mielestäni aina ollut todella keskeinen osa suomalaisen mielenmaiseman kivijalkaa. Siinä missä esimerkiksi yhdysvaltalaiseen kulttuuriin kuuluu melkein pakotettuna ulospäin suuntautuneisuus, useimmat tuntemani ihmiset viettävät mielellään valtaosan ajastaan korkeintaan oman lähipiirinsä kanssa.
Siksi olenkin aina ihmetellyt, miten monia meistä julkisuuden henkilöiden tekemiset ja menemiset kiinnostavat. Liittyipä se sisäänrakennettuun uteliaisuuteemme tai jatkuvan viihdeuutisten tulvaan, tällaiset ihmiset ovat ainakin omien silmieni edessä hyvin aktiivisesti. Tätäkin mielenkiintoisempaa, etenkin pidempään markkinoinnin parissa työskennelleelle, on se, millaisia motiiveja julkisuuteen aktiivisesti pyrkivien taustalla on.
Helpoimmin keksittävä motivaation lähde on taloudellinen. Julkisuutta kun on, ainakin periaatteen tasolla, mahdollista muuttaa rahaksi. Joidenkin kohdalla se tarkoittaa huulirasvojen markkinointia sosiaalisessa mediassa ja joidenkin taas esiintymispalkkioiden keräämistä keikkapaikoilta. Tietyissä ammateissa julkisuuden määrä vaikuttaa suoraan siihen, millaisen taloudellisen tilanteen sen varaan voi rakentaa.
Aivan tavallisessa asiantuntijatyössäkin on jo vuosia hehkutettu henkilöbrändin rakentamisen tärkeyttä. Kun omasta osaamisestaan pitää riittävästi ääntä riittävän monessa yhteydessä, syntyy ajan kuluessa julkisuutta, joka saattaa hyvinkin auttaa etenemään ammatillisesti.
Haluaako tavallinen suomalainen työikäinen sitten julkisuuteen? Yleistäminen ei todennäköisesti tässäkään tapauksessa ole viisasta, mutta ainakaan itse en ole koskaan liiemmin välittänyt näkyvillä olemisesta, vaikka siitä kieltämättä olisikin monessa tilanteessa ollut huomattavaa hyötyä.
Omalla kohdallani suurin henkinen este julkisuuden tavoittelulle on ollut se, että julkisuus perustuu vahvasti muiden ihmisten luomiin käsityksiin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei julkisuutta tai sen luonnetta kovinkaan usein kykene itse kontrolloimaan.
Omaa julkisuuttaan ei myöskään voi sormia napsauttamalla lopettaa. Määrätietoisella valokeilasta pois pysyttelyllä voi varmasti vähentää oman naaman kadulla tunnistavien ihmisten määrää, mutta joltain osin julkisuuteen päätyminen on, näin internetin aikakautena, myös aina peruuttamatonta. Muutaman koko kansan tietoisuuteen päätyneen tuttavani kanssa käydyt keskustelut ovat vaan vahvistaneet ajatustani siitä, että haluan voida käydä kaupassa ilman, että joka viides minuutti huomaan katseiden kääntyvän.
Nostankin tasapuolisesti hattua kaikille kuntavaalien ehdokkaille, jotka ovat oman paikkakunnan asioiden kehittämiseksi valmiita nostamaan itsensä ainakin jollain tasolla julkiseen asemaan, siihen liittyvistä ajoittaisista lieveilmiöistä huolimatta.
Kalle Elo
yrittäjä