Kulttuuriset taustat ja lapsuuden kodin ympyröistä saadut eväät vaikuttavat monin tavoin ihmisen kehittymiseen. Lopulta ne ovat avain lähes kaikkeen; ammatinvalintaa myöten.
Wera Kunnas lähti Someron lukion jälkeen opiskelemaan Turun yliopistoon, josta hän valmistui ruotsi pääaineenaan. Opinnot olivat ruotsiksi. Lisäksi opiskelu sisälsi englantia.
Åbo Akademin puolella oli sivuaineena psykologia. Siellä olivat myös pedagogiset opinnot, jotka oikeuttavat opettajan työhön.
Kunnas teki gradun: ”Du vet forstås att Finland ar tvåspråkigt” – Finlands-svenskhet och finskhet i grundskolans läroböcker för B-svenska och A-finska.
Eli sama otsake suomennettuna: ”Tiedät tietysti, että Suomi on kaksikielinen.” Suomenruotsalaisuus ja suomalaisuus peruskoulun oppikirjoissa B-ruotsissa ja A-suomessa.
Gradu arvioitiin korkealle. Ruotsin kirjallisuusseura Suomessa, Svenska Litteratursällskapet, SLS, palkitsi Wera Kunnaksen tekemän tutkielman suomalaisessa yliopistossa.
Vaikuttimet kirjoittaa gradu ruotsin kielellä juontavat lapsuuteen. Yksi ansio oli sillä, että Wera Kunnaksen isoisä, Omar Lindholm käytti ruotsia säännöllisesti toimiessaan Palikaisten kartanon tilanhoitajana.
– Olin tietysti aloittanut ruotsin kielen opiskelut yläkoulussa, joka silloin oli seiskaluokalla. Pappa oli ruotsinkielinen ja minulla oli myös ruotsinkielisiä serkkuja. Siitä se innostus varmaan tuli, kun pienenä kirjoitin serkuille pikku kirjeitä ruotsiksi. Se oli alakouluaikaa, Wera Kunnas nauraa.
Oman itsensä luokitteleminen on Kunnaksen mielestä paljolti kiinni siitä, miksi itsensä identifioi.
– Ruotsin kieli on ollut minulle kuitenkin työhön ja opintoihin liittyvä juttu. Toinen kotimainen ei ollut läsnä perheen ja kavereiden kanssa. Mutta Ahvenanmaalla kesätöissä ollessani se tuli läheisemmäksi.
– Ehkä se näkyy siinä, että sillä pystyy työskentelemään ja ilmaisemaan itseään hyvin. Jos kokisin itseni siinä mielessä kaksikieliseksi, niin ehkä käyttäisin ruotsia myös lähipiirin kanssa enemmän. Välillä se on enemmän läsnä, kun lukee, kuuntelee ja katselee ruotsin kieltä.
Wera Kunnas on ollut viime elokuusta lähtien opettajana Haagan peruskoulussa Helsingissä, jossa hän opettaa ruotsia ala- ja yläkoulussa. Tällä hetkellä opetustyöstä suurempi osa on englantia.
Kunnaksen tutkimus käsitteli suomenruotsalaisuutta ja suomalaisuutta peruskoulun ruotsin ja suomen oppikirjoissa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ja vertailla, miten suomenruotsalaisuus ja suomalaisuus esitetään kahdessa peruskoulun oppikirjasarjassa. Toinen oppikirja-aineisto on tarkoitettu keskipitkän eli B1-ruotsin oppikirjaksi ja toinen pitkän eli A-suomen oppikirjaksi.
Suomenruotsalaisuuden käsittely Someron kouluissa ja esimerkiksi Helsingissä on erilaista.
– Se riippuu tietysti opettajasta, miten asian ja kulttuurin opettaa. Omana tutkimusaiheena olivat oppikirjat, jolloin suomenruotsalaisuuden käsittely jäi tavallaan pintapuoliseksi ja faktapohjaiseksi.
– Mutta jos miettii opettajana oloa Keski-Suomessa tai Turun saaristossa, niin lähestymistavan pitää olla opetuksessa erilainen. Turun saaristossa oppilaat ovat tottuneet kuulemaan ruotsia, eikä sitä tarvitse tehdä heille tutuksi.
Lähestymistapojen pitää olla erilaisia.
– Ehkä täällä Helsingissä pitää enemmän löytää tapoja, miten pystyy sen kuvailemaan, että millainen tilanne on. Suomenruotsalaisuuteen pitää paneutua täällä laajemmin kuin Somerolla. Täällä ollaan ruotsiin tottuneita ja sitä kuulee katukuvassa. Ei sitä Somerolla kuule.
Ruotsin opetuksen vastaisuus on Suomessa kasvanut. Puhutaan ”pakkoruotsista”. Se kuitenkin johtaa laajemminkin erilaisiin ongelmiin muiden kulttuurien omaksumisessa.
– Onhan se fakta, että tämä asia on keskustelussa. Se on niin sanotusti ”kuuma aihe”. Mutta niin toivon, että lapset ja nuoret saisivat itse päättää, mitä mieltä asiasta ovat. Ettei se tulisi valmiina, jostain, mistä ennakkoasetelmista se sitten tuleekin.
– Voi olla, että vanhemmilla on negatiivinen asenne ruotsin kieltä kohtaan. Se tulee sitä kautta nuorille ”valmiina”, että tämä on niin kuin ”typerää”. Toivoisin, että ruotsin kieltä ei kokonaan pois suljettaisi. Pitää olla mahdollisuus muodostaa oma mielipide.
Kielten opiskelun Wera Kunnas huomaa muuttuneen esimerkiksi 20 vuoden takaisesta. Se on kehittynyt.
– Kielten opiskelu on nykyisin paljon monipuolisempaa.
– Ja totta kai saa olla pitämättä ruotsin kielestä. Toivon, ettei kukaan kuitenkaan tekisi sitä ”päätöstä” tavallaan lapsen tai nuoren omasta puolesta.
Asenteiden kehityksen Wera Kunnas näkee menevän parempaan suuntaan.
– Nykyään kielten opiskelu alkaa ykkösluokalta. Aika usein se on englanti, ja ruotsi alkaa nykyään kutosella. On pyritty vaikuttamaan yleiseen ilmapiiriin sillä, että kielten opiskelu alkaa aiemmin. On ollut ”hankala” ikä aloittaa ruotsin opiskelu just yläkoulussa. Murrosikäisyys alkaa vaikuttaa sillä kohtaa.
– Luulen, että suhtautuminen on aika negatiivista. Jokainen tietysti miettii kohdaltaan, mitä mieltä siitä on. En ole nähnyt, että ruotsin opiskelua missään mediassa hirveästi hehkutettaisiin, kuinka kivaa se on ja mitä hyötyä siitä on ja muuta.
Vastakkainasettelua hän kaipaisi vähemmän.
– Gradunikin tulos oli, että suomenruotsalaisuutta voisi käsitellä jotenkin laajemmin.
Kouluissa nykyisin oletetaan oppilaalla olevan etukäteistietoa kielistä ja suomenruotsalaisuudesta.
– Se, mitä olen gradussanikin tuonut esille on, että ehkä oppikirjoissa ei esitellä, mitä suomenruotsalaisuus on. Todetaan, että asuu rannikolla ja niin poispäin. Mutta että kielellisestä identiteetistä puhuttaisiin. Että olet sitä, mitä on sun kieli. Tällaisia syvempiä aspekteja ei oteta oppikirjoissa tavallaan esille. Oletetaan, että ”nää tietää näistä jotakin etukäteen”.
Suuri syy sille, miksi opetus jää pintapuoliseksi, on sillä, että oppilaat jo tietävät tietyt asiat. Vaikka todellisuudessa eivät tiedä. Kulttuuristen asioiden esilletuontia tulisi laajentaa – puhua yhtäläisyyksistä ja eroista ja jokaisen omista asioista, mikä on kenellekin ominta.
– Oppikirjoissa ei ollut, miten tämän ja tämän voi suhteuttaa nuoren itsensä elämään. Mutta jos olet suomenkielinen nuori, niin miten suomenruotsalaisuudessa oleva asia näkyy sun elämässä? Ehkä tämänkaltaiset asiat ovat jääneet pois oppikirjoista.
– Kun näitä käsitellään opetuksessa, ne koetaan kriittisen ajattelun pohdinnan ja ajattelun pohjaksi, mikä olisi näissä jutuissa myös tärkeää. Sen avulla konflikti kieliryhmien välillä ei olisi niin iso.
Lähentymisessä tarvitaan Kunnaksen mukaan avointa ja hyvää asennetta.
– Että ollaan valmiita ymmärtämään toisia. Empatiakykyä, että ei aina ole vastaan – minä ja muut. Joku asia ei aina ole itseltä pois.
Ruotsin opiskelua pitää perustella. Sen sijaan sitä, miksi opiskellaan esimerkiksi fysiikkaa, ei tarvitse perustella. Toisaalta esimerkiksi vanhassa Someron murteessa on hyvin paljon sanoja, jotka ovat peräisin ruotsista. Ne on tänne omaksuttu.
– Vaikka olen myös englannin kielen opettaja, tahdon korostaa, että kaikkien kielten opiskelu on rikkaus. Se on samalla avain toiseen kulttuuriin.
