Somerolaisittain on hienoa, että haastateltavina ovat kuvataiteilija Keanne van de Kreeke ja runoilija Risto Rasa . Muualla asuvia haastateltuja ovat muun muassa Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila ja ruotsalainen metsäterapeutti Petra Ellora Cau Wetterholm .
Keanne van de Kreeke asuu metsän keskellä Hirsjärvellä. ”Metsästä ympärillä on tullut todella tärkeä. Mutta täällä ei ole aina helppo asua ulkomaalaisena, ajat ovat tiukentuneet, asenteet ovat kovat. Monta kertaa olen ajatellut poismuuttoa, mutta sitten etsin aina syitä jäädä”, sanoo hän.
Metsästä Keanne van de Kreeke saa voimaa ja lohtua. Hän on huolissaan suvaitsemattomuudesta, rasismista, ilmastonmuutoksesta, ylenpalttisesta kuluttamisesta ja varallisuuseroista. Hän toivoo, että taide voisi luoda toivoa ja synnyttää maailman, jossa ihmisellä on yhteys sekä toisiin että luontoon.
Risto Rasan kuuluisa runo ”Metsän seinä / on vain vihreä ovi / josta valo / ohjaa ystävänsä” on taustana teoksen nimelle. Risto Rasa inspiroituu metsästä mutta yhtä lailla myös kulttuurimaisemasta ja kaupunkiluonnosta, jossa hän alkoi nuorukaisena bongata lintuja. Hänen sielunmaisemaansa ovat Merenkurkun miljöö, jossa hän varttui, ja lapsuuden lomamaisema Mäntyharju. Nuorena Risto Rasa yritti olla partiolainen, mutta sellainen tekninen ja käytännöllinen metsäsuhde ei tyydyttänyt.
”Ei tarvitse mennä kauas, erämaahan, ihmeitä katsomaan. Riittää, että on puisto, pihatontin kuuset, jokin yksityiskohta”, kertoo Risto Rasa. Hänen vähäeleiset runonsa tekevät pienistä ilmiöistä suuria, ihmettelyn arvoisia.
Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussila iloitsee esimerkiksi siitä, että Aki Kaurismäki lahjoitti 100 000 euroa Lapin Seutasaaren metsän suojelemiseksi. Siellä aihkipuut saattavat olla monta sataa vuotta vanhoja. Aluksi Pentti Linkola oli lahjoittanut 400 000 euroa säätiön perusrahastoksi. Vanhat, arvokkaat ja mahdollisimman koskemattomat metsät eri puolilla Suomea ovat suojelukohteita. Ensimmäinen suojelualue, Akanvaara nykyisessä Parikkalassa, löytyi vuonna 2000.
Leena-Kaisa Laakso käsittelee kirjallisuutta useimmiten lasten ja nuorten kirjojen avulla. Näin mukana ovat Enid Blytonin Viisikoiden Coneymetsä , J.K. Rowlingin Harry Pottereiden Kielletty metsä ja A.A. Milnen Nalle Puhin Puolen hehtaarin metsä . A.A. Milne asui Ashford Forestin lähellä, ja hänen poikansa Christopher on kertonut: ”Sinne syntyi mielikuvituksen maailma, Nalle Puhin maailma, ikään kuin todellisen paikan sisään.” Tämä idylli oli kuitenkin vaarassa tuhoutua: sinne iski hurrikaani, ja kaksi vuotta sitten metsäpalossa tuhoutui noin 37 eekkeriä maata. Toki Ruth Warrenin dekkaritkin saavat sijansa.
Leena-Kaisa Laakson omat metsäkokemukset sekä kotimaassa että ulkomailla rytmittävät teosta. Dartmoorin Wistman´s Wood tuo mukanaan myös brittimytologiaa druideineen, paholaisineen ja koirahaamuineen. Tämä metsä on nykyään suojelualue.
Vaikka Metsän ovessa on lievää rönsyilyä ja ajoittaista sirpaleisuutta, se on kokonaisuutena voimaannuttava. Se houkuttelee tekemään omia metsäretkiä, ja näin yksi tavoite kokemuksellisuuden ja tiedonjakamisen ohella on saavutettu.
