19-vuotias Aleksi Kareinen lähti maanantaina taivaltamaan Suomen eteläisimmästä pisteestä Hangosta kohti pohjoisinta, Nuorgamia. Hän aikoo kävellä noin 1 800 kilometrin matkan, yöpyä pääosin teltassa ja muutaman kerran luksuksena lakanoiden välissä hotellissa, jossa tekee samalla vaatehuoltoa. Sellainen on luvassa ainakin Jyväskylässä. Ylläksellä hän yöpyy tutun luona.
– Kenties kapuan myös Ylläs-tunturin huipulle, suunnittelee Kareinen.
Somerolle vantaalainen saapui viime viikolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Hän yöpyi teltassa liki Härkälän uimarantaa. Takana oli kolmen päivän taivallus.
– Yllättävän hyvin keho on pysynyt kasassa. Sen minä tiesinkin, että pää kyllä kestää, kertoo Kareinen, joka on harrastanut koripalloa SM-tasolla juniorisarjoissa.
Ennen reissua hänellä oli treeniohjelma. Hän kohotti kuntoa muun muassa punttisalilla.
Kareinen halusi testata, pystyykö hän tekemään asioita oikeasti yksin ja päätöksiä itsenäisesti.
– Reissu on myös omien rajojeni testaamista. Pystynkö päämäärätietoisesti tallustelemaan maaliin ja tekemään päätökset, joita reissulla tarvitaan.
– Sekin on mukavaa, ettei välttämättä tiedä, mitä hetken päästä tapahtuu.
Vanhemmat eivät aluksi ottaneet todesta poikansa päähänpistoa. He ehdottivat, että tämä tekisi saman reissun polkupyörällä tai autolla.
– Mutta he tietävät, että jos jotain päätän, niin sen teen. Ovat tottuneet minun tempauksiini.
Vanhemmat ovat luvanneet auttaa taloudellisesti reissua.
– Äiti on sanonut, että jos tulee hätä, niin soita.
Keväällä lukion suorittaneella nuorukaisella on suunnitelmissa hakea opiskelemaan tuotantotaloutta Aalto-yliopistoon, ja tuonnempana sitten mahdollisesti yrittäjän uralle.
Syksyllä hän menee korottamaan joitakin ylioppilasaineita.
– Keksin tämän, ettei tarvitse lukea, hymyilee nuorukainen.
Kareisen tavoite on päästä kävelyreissultaan kotiin viimeistään ylioppilasjuhliinsa elokuuksi.
– Tämä on aikataulutonta etenemistä. Jos kävelisin päivässä tuollaiset 40–50 kilometriä, niin se olisi hyvä. Lepopäiviäkin aion pitää. Mielellään etenen iltaisin, kun on rauhallisempaa.
Hän on tsekannut reitiltä 46 pistettä, paikkakuntaa, joista löytyy ruokakauppoja tai -paikkoja. Siellä hän seisahtaa aterioimaan ja kenties myös yöpyy.
– En ole mikään luonto- ja erämatkailija. Hankin teltan tätä reissua varten. Harjoittelin sen kasaamista kotona ja mökillä.
Hän käveli harjoitukseksi 150 kilometrin matkan mökiltä kotiin Vantaan Tikkurilaan toukokuussa.
Rinkassa kulkee mukana esimerkiksi muutama vaatekerta, sadevaatteet, hygieniatuotteita, särkylääkettä, makuualusta ja -pussi, viltti, teltta, puhelin ja akkuja.
Mukana on vain yhdet juoksukengät; ne ovat jaloissa.
Matkaa hän taittaa napit korvissa musiikkia kuunnellen. Jenkki-rap soi ja matka etenee.
– Meno sujuu paremmin, kun on musiikkia. Podcastejakin saatan kuunnella. Tienpäällä suunnittelen pääasiassa, mihin menen syömään. Kai minä pohdiskelen elämäänikin ja rakentelen uusia projekteja.
Kareinen sanoo, ettei ole mikään luonnon ihailija eikä ympärilleen katselija.
– Minä tuijotan älypuhelinta kuten muutkin ikäiseni, naurahtaa nuorukainen.
Vielä kävelijän silmiin ei ole osunut erityistä nähtävää. Hänestä alkutaipaleen maisemat ovat olleet tylsähköjä.
– Autosta ehkä näkisi paremmin ja nopeammin, heittää Kareinen.
