Parin kuukauden huutokauppa ei testinä kelvannut
Kuntavaalit on käyty ja viimeinen pian väistyvän valtuuston kokouksista on taputeltu. Edessä aukeavan loppusuoran kunniaksi kokous venyi lähes kolmeen ja puoleen tuntiin.
Moni halusi jättää papereihin puumerkkinsä, kun alkoi keskustelu kahden talon purkamisesta ja tarvittavasta purkurahasta.
Kilpelän talon ja Jauhetalon säilyttämistä on puitu ja puolusteltu some-kanavissa laajasti viime viikkojen aikana. Ei ollut mikään ihme, että keskustelu heijastui valtuutettuihin. Toisaalta on hyvä puntaroida sitä, mikä on pulinan aiheena kotikaupungissa.
Omakohtaisesti pohdituimman puheenvuoron asiasta käytti Jutta Varjus (kok.). Hän tunnusti suoraan, miten pahalta hänestä jo pelkästään ammatinkin puolesta tuntuu kannattaa rakennusten purkamista.
– Jotka vieläpä ovat ihan kauniita, hän muistutti.
– Kilpelä varsinkin on näyttävä, hieno rakennus. Kaikki pystytään korjaamaan. Itsekin asun 1950-luvun rapatussa talossa. Eli korjauksiin menevä raha on tuttua kauraa, Varjus kertasi kokemuksiaan.
Toinenkin puoli asiasta häneltä kuultiin sen jälkeen.
– Kaavallisestihan näiden talojen sijainti on ihan järkyttävä. Näiden yksittäisten rakennusten kohtalo on siinä vaiheessa jo oikeastaan päätetty, kun teollisuusalue ympärillä on päästetty räpsähtämään vähän reilummin.
Varjus pitää hyvänä, että kaupunki on lähdössä markkinoimaan teollisuusalueitaan entistä reippaammin.
– Että saataisiin pienestä lähtevät yritykset ensin rakentumaan. Jotka sitten jossain kohtaa ovat niin suuria, että niiden siirtäminen onkin aika haastavaa. Että ne saataisiin jo heti siirtymään valmiiksi näille meidän teollisuustonteille, joissa laajentumiselle on tilaa.
Varjus huomautti olevan tärkeää, että tilaa on reippaammin ympärillä, eikä olla asutuksen keskellä.
– Edellisessä elämässä Forssassa olen ollut aika paljon suojelun kannalla. Mutta ne ovat olleet aina rakennuksia, jotka jo rakennustaiteellisesti ovat niin arvokkaita, että ne pitää suojella. Taikka niin, että ne ovat osa isompaa kokonaisuutta, kuten Kalliomäki tai Uusikylä.
– Tämä ei mun mielestä valitettavasti ole sellainen. Kyllä meidän on muutaman ison rautakaupan välistä ja puristuksista rakennukset järkevämpää purkaa.
Äänestyksen jälkeen kaupunginvaltuusto myönsi 80 000 euron lisämäärärahan rakennusten purkamiseen.
Asiaa puolsi keskusta kokonaisuudessaan, Maija Tuomolaa lukuun ottamatta. Keskustan rinnalla kävivät kokoomus ja perussuomalaiset.
Demarit, vihreät ja vasemmistoliitto olisivat halunneet yrittää kokeilla ensin myymistä. Ellei se olisi onnistunut, olisi vasta sitten purettu.
Äänestyksen tulos oli selkeä, 25–10.
—————————————————–
Korjausten maksajasta epäselvyyttä
Sauli Kaipainen
Valtuutettu Riitta Lehtinen (sd.) muistutti Kilpelän ja Jauhetalon purkupykälän ensimmäisessä puheenvuorossa toisestakin mahdollisuudesta. Ei ole pakko heti purkaa.
– Niitä ei ole koetettu esimerkiksi huutokaupata. 80 000 euroa purkuun on aika iso raha kuntalaisten kukkarosta. Yhtään valtion avustusta ei saada, kun rakennukset on kaupungin omistamia. Elleivät ne mene kaupaksi, niin käynnistetään purkuprosessi sitten.
Lehtinen ehdotti uutta valmistelua, huutokauppa-asia ykkösenä ja määräraha kakkosena.
Matias Roto (kesk.) huomautti Lehtiselle alueen kaavatilanteen olevan vastaava, kuin että keskeltä toria myytäisiin pois jokunen neliömetri. Hän kannatti purkamista heti.
Tämän jälkeen Ismo Valve (sd.) kannatti Lehtisen tekemää ehdotusta myynnistä.
Tero Pirttilä (kesk.) piti mahdottomana ajatusta, että vesi- ja lämpöyhtiön oven edestä lähdettäisiin myymään ja lohkomaan alueita.
– Se ei ole sellaista aluetta enää, että siellä pitäisi asumista edistää. Aluetta pitää käyttää siihen tarkoitukseen, mitä siellä pääsääntöisesti on.
Harri Känkänen (ps.) kyseli, onko rakennusten purkuun muita, kuten rakennusteknisiä syitä. Tekninen johtaja Marko Mäkinen vastasi, että kyseisissä kiinteistöissä on aika iso korjausvelka.
– Kyllä niissä pitäisi tehdä todella mittavat peruskorjaukset, että ne lähes tyydyttävään kuntoon saisi.
Valtuuston puheenjohtaja Jani Kurvinen (kesk.) muistutti, että Kilpelän etupihalla on Rautian portti ja takapihalla on raskasöljysäiliö.
Katariina Kauriinoja (vihr.) kannatti myös Riitta Lehtistä, ja jatkoi.
– Somero ei niin hirveästi ole laajeneva kaupunki. Ne, ketkä haluaa muuttaa, haluavat aika keskustaan, tai sitten reilusti etäämmälle. Kaksi 50-luvun tai vähän vanhempaa rakennuskantaa on meidän harvoja historiallisia taloja. Kovin montaa vanhaa taloa ei Someron keskustaa ole kaunistamassa. Ne muutamatkin ollaan purkamassa.
Kauriinoja muistutti, ettei kaupungin tarvitse miettiä sitä korjausvelkaa, mitä mahdollinen ostajaehdokas on ostamassa.
– Myydään ne vaikka kymppitonnilla, niin meillä säästyy se 80 000 euroa kaikista niistä purkukustannuksista, jos joku haluaa asua siellä. Ei me tiedetä sitä, ellei taloja laiteta tarjouskauppaan. Annetaan mahdollisuus, vaikka tarjouskauppa ei olisi auki kuin kuukauden–kaksi, Kauriinoja innosti.
Jani Kurvinen arveli asian olevan erilainen, kun kaupungin toimista teollisuusalueella aiheutuu meteliä aamulla ja illalla. On eri asia, minkä verran siihen haluaa ja voi vaikuttaa vuokralainen taikka kiinteistön omistaja. Työn äänet saattavat ruveta ajan myötä häiritsemään.
Jaana Kyyrän (kesk.) mielestä vanhassa rakennuksessa, jossa on paljon korjausvelkaa, jossa tulot eivät millään lailla kata menoja, on ehdottomasti toimittava niin, että verovarojen tuhlaus loppuu.
Juha Salo (kesk.) muistutti Känkäsen tavoin, että Kilpelä kaipaisi vesikattoremontin plus täydellisen pintaremontin sisälle.
– Molemmat kiinteistöt ovat hyvin alkuperäiskuntoisia. Kilpelän kellariin oli viemäreiden kautta tullut jotain, vähintään likavesiä. Se oli paikka paikoin hurjan näköinen.
Rivitalon katto on uusittu jossain kohtaa.
– Osittain siellä on tehty putkiremontteja, täydellistä linjasaneerausta tuskin. Kupariputkea oli osa. Ilmeisesti myös maakosteutta tulee seinä- ja lattiarakenteiden läpi. Maalit hilseilevät kosteuden takia irti seinistä.
Hallituksessa käytiin keskustelua, että alin mahdollinen myyntihinta olisi esimerkiksi tasearvo, reilu 20 000 euroa. Sen saamista Salo piti epätodennäköisenä. Hän piti purkamista kokonaisuuden kannalta kaupungille edullisimpana.
– Remontin kustannukset syntyvät siitä, mihin kuntoon ne haluaa saattaa. Kiinteistöt ovat strategisesti meille niin tärkeällä paikalla, että pelkkä tontin hinta on arvokkaampi kuin kiinteistöistä saatava tuotto.
– Aika innostunut täytyy olla vanhan rakennuksen peruskorjauksesta, ja aika paljon täytyy rahaa olla, ennen kuin näkisin, että siihen on järkevää lähteä, Salo tähdensi.
Riitta Lehtinen myönsi olleensa teknisessä lautakunnassa purkamisen puolella.
– Mutta kun tietoa ja ymmärrystä tulee lisää, minulla on ihan täysi oikeus muuttaa mielipide asian suhteen.
Lehtisen mielestä kaupungilla olisi pitänyt olla kehittämissuunnitelma alueesta jo ennakkoon.
– Se liittyy kiinteistöstrategiaan, jota ei vieläkään ole saatu valmiiksi. Sitä on kohta 6 vuotta väännetty. On myös kuulunut, että yhteydenottoihin ei ole vastattu, kun on ollut kiinnostusta tulla kiinteistöjä katsomaan.
Ismo Valve totesi vähän kummastelevansa, miksi puhutaan kovista korjauksista, jos kohteet on tarkoitus laittaa myyntiin.
– Mielestäni Evertintien kerrostalokin myytiin niin, että ostaja korjaa. Ei kaupungille voi tulla korjauskustannuksia, jos ne myydään.
Henry Seppälä huomautti alueen olevan esimerkki seurauksista, kun asutus ja teollisuus ovat sikin sokin.
– Kilpelä on väärässä paikassa, kun kaksi metriä oven edestä kulkee K-Raudan rekat. Ongelma on yleinen Somerolla. Jostain syystä teollisuus on joka paikassa asutuksen vieressä.
Kaupunki ei ole Seppälän mukaan osannut tarjota yrityksille teollisuusmaata, että ne keskittyisivät johonkin.
– Olen keskustellut yritysten kanssa. Mahdollisia laajenemistarpeita olisi, mutta ei ole tilaa.
– Hyvä tapa on perkaa ja purkaa kohteita. K-Raudallakin saattaa olla tarpeita kulkuyhteyksien parantamiseen.