Luomutilalliset luottavat maatalouteen
Tuohimäen tilan luomuviljelijöitä Helena Anttila-Lindemania ja Mikko Lindemania kiinnostaa regeneratiivinen viljely. Maan hiilipitoisuutta eli multavuutta pyritään lisäämään viljelemällä runsaasti biomassaa tuottavia kasvustoja, ruokkimalla maan pieneliöstöä, välttämällä tarpeetonta maan muokkaamista ja pitämällä pelto kasvipeitteisenä mahdollisimman suuren osan vuodesta.
Maan multavuus on viljelyn kannalta hyvä asia. Multavuus auttaa pidättämään ravinteita ja erityisesti kosteutta.
Tuohimäen tila sai Itämeren ympäristöystävällisin tila -kisassa tuomaristolta kiitosta erityisesti maan vähäisestä muokkaamisesta, jatkuvan kasvipeitteen korkeasta määrästä sekä maan rakenteen ylläpitoon panostamisesta.
Lindemanien tilalla maan kasvukuntoon panostetaan. Tavoitteena on saada maa voimaan hyvin, siten että kasvien on siellä hyvä kasvaa. Rikkakasvien torjuntaa tehdään ilman kemiallisia kasvinsuojeluaineita, esimerkiksi niittämällä.
Mikko Lindeman kertoo periaatteen: Kun maa, ympäristö voivat hyvin, niin sitä kautta myös tilaa hoitavat pärjäävät. Ympäristöasiat ovat osa normaalia arkea.
Tuohimäen pelloilla kasvaa tänä vuonna satokasveina pinta-alallisesti eniten kauraa, myös hernettä ja härkäpapua. Nurmia on lisäksi, esimerkiksi viherkesantona, säilörehuna, luonnonhoito- ja riistapeltoina. Pelloilla käytetään alus-/kerääjäkasveja.
Kerääjäkasvin tarkoitus on sitoa varsinaiselta viljelykasvilta käyttämättä jääneitä ja maasta vapautuvia ravinteita sekä lisätä kasvipeitteisyyttä sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi kilpailee hyvin rikkojen kanssa ja erityisesti luomuviljelyssä aluskasvien käyttö on osa kasvinsuojelua. Kerääjäkasvin juuristo ja maanpäällinen kasvusto lisäävät maahan biologiselle aktiivisuudelle tarpeellista orgaanista massaa. Kerääjäkasvin juuristo myös kuivattaa maata, jolloin maa kantaa paremmin.
– Kun vettä on tullut runsaasti, niin se ei ole jäänyt pelloille makaamaan, vaan multava maa imee sen, kertoo Mikko Lindeman.
Tavoitteena kerääjäkasvin viljelyssä on, että kerääjä häiritsee mahdollisimman vähän satokasvin kasvua ja sadonkorjuuta. Kerääjäkasvin tulisi myös jatkaa kasvua tehokkaasti satokasvin puinnin jälkeen, jotta mahdollisimman paljon ravinteista jäisi talteen. Tavallisimmin kerääjäkasvina käytetään valkoapilaa, italianraiheinää, englanninraiheinää tai timoteitä.
Pitkäaikainen kasvipeitteisyys ja lyhyt aika muokkauksesta kylvöön suojaavat maata eroosiolta ja pitävät ravinteet kierrossa. Saadaan tärkeää typpeä, ravinteita, maan möyhentäjiä ja pörriäisiä liikkeelle.
Pariskunnan mielestä vaikeinta luomuun siirtymisessä oli muuttaa omaa asennettaan. Ja löytää uskallus muutoksen tekemiseen.
– Ennen meidän ylpeydenaiheemme oli katsella tasavahvaa kasvustoa suurine tähkineen. Kun kulki viljavainion ohitse, tunsi ylpeyttä, että me olemme saaneet tuon aikaan, muistelee Helena Anttila-Lindeman.
Silmä oli tottunut tietynlaisiin kasvustoihin. Nyt satokasvien kasvusto voi olla epätasainen, hiippa siellä täällä.
Tänään ylpeyttä antaa, kun maasta kurkkaa ensimmäisenä mato. Viimeisimpien maannäytteiden mukaan Tuohimäen tilan noin 200 hehtaarin peltoalasta suurin osa on multavaa tai runsasmultaista. Ja kasveilla on syvä juuristo. Kyntöauroja on käytetty viimeksi 1990-luvulla.
Muutos luomuun on tuonut paljon uuden opettelemista ja opiskelua, mutta se on Mikko Lindemanista juuri kiinnostavaa.
– Kun on tehnyt pitkään saman kaavan mukaan, niin on jo aikakin tehdä elämänmuutos.
Moni asia on opittu kantapään kautta.
– Luomussa virheitä ei pysty maatalouskemialla toisiksi muuttamaan. Ollaan niitetty, kokeiltu kaikenlaista, kertoo Anttila-Lindeman.
Apua on ollut tarjolla. Esimerkiksi ProAgrian Satu Näykiltä he saivat paljon tietoa luomun alkutaipaleella. Toiset luomutilalliset kertovat kokemuksia, niitä setvitään myös Facebook-ryhmässä.
Luomututkimusta on vielä vähän. Ruotsi on edelläkävijä. Saksa tulee vanavedessä.
Luomuviljelyyn siirtymiseen vaikutti myös pariskunnan ikä 50 vuoden paremmalla puolella.
– Ei tässä iässä halua tehdä enää suuria satojen tuhansien investointeja, esimerkiksi rakentaa uutta kuivuria. Luomulla me pärjäämme vanhallakin kuivurilla.
Luomukasvinvijely on pitkäjänteistä työtä; se ei onnistu sormia näpäyttämällä. Mikko Lindemanin ohje on: Älä hosu, ettet väsy.
– Keväällä pitää malttaa, sillä luomulla ei ole hätä. Ei pidä sännätä toukokuussa liian aikaisin pellolle, vaan odottaa rikkakasvien itämistä, jotta pystyy saamaan ensin rikat pois ennen kylvöä.
Lindemanit muistuttavat, ettei pidä laittaa vastakkain tavallista kasvintuotantoa ja luomutuotantoa. Kumpaakin pitää tehdä taloudellisesti järkevästi.
– Suuri harhaluulo on, että luomutuotantoa olisi jotain Piippolan vaarin touhuilua. Tulee ehkä vähemmän tuotetta ja pienempi sato pinta-alalta, mutta lopputuloksena on hyvä tuote, joka on kasvatettu ympäristöä kunnioittaen.
Kun pariskunta aloitti maanviljelijöinä 1987, heillä oli 25 hehtaaria peltoa Tarvasjoella. Nyt siellä viljellään 74 hehtaarin peltoalaa. Someron omien ja vuokrapeltojen kanssa heillä on noin 200 hehtaaria.
– Laajentaminen kannattaa, jos saamme hankittua järkevällä hinnalla maita täältä lähistöltä, toteaa Anttila-Lindeman Lautelassa sijaitsevasta tilasta, jonne he muuttivat 1995.
Lindemanien tavoite on saada luotua aivan omia tuotteita ja luoda Tuohimäen luomutilalle oma brändi.
– Pitää erottautua. Etsimme sitä meidän omaa juttuamme, sanoo Anttila-Lindeman.
– Elämme markkinataloudessa, mutta viljelijät eivät juurikaan voi itse vaikuttaa tuotteiden hintaan. Ja samaan aikaan muualla on paremmat tuotanto-olosuhteet. Emme pärjää saksalaisille kasvuolosuhteissa. Erikoistuotteilla voimme saada lisäarvoa, täydentää mies vaimonsa lausetta.
Pariskunta luottaa maatalouteen, sillä kuten talon emäntä sanoo: Ihmisten pitää syödä.
Isännän mielestä tekemiseen tulee olla motivaatiota ja paloa.
– Jos et itse usko, että tekemäsi työ on merkityksellistä, niin kuka sitten. Miten muutkaan voisivat luottaa siihen, jos et itsekään halua kehittyä ja viedä työtä eteenpäin.
Pariskunnalla on kaksi lasta, mutta heidän niskaansa ei panna pakkoa jatkaa tilaa. Tietotekniikka-alalla oleva tytär on kylläkin menossa opiskelemaan maataloutta Mustialaan.
– Sitä toivoo, että meidän jälkeemme joku, omasta perheestä tai joku muu, jatkaa maanviljelyä pelloillamme.
