Runsaasta kukinnasta ja onnistuneesta pölytyksestä huolimatta mustikkasato jää kuivuuden takia enintään keskinkertaiseksi eteläisessä Suomessa.
– Kuivuus on verottanut selvästi mustikkasatoa. Kuivuus pienentää myös kypsän mustikan kokoa, joten täydet mustikkasangot ovat monin paikoin työn takana tänä vuonna, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Rainer Peltola.
Someron metsissä marjastava Woranit Thirasetamorn kertoo, että edellisvuosiin verrattuna mustikat ovat pienehköjä. Hieman kosteammilta paikoilta, kuten soiden läheisyydestä löytää isoja marjoja.
– Parin viikon päästä pääsee nyppimään jo puolukkaa. Ne punoittavat jo siihen malliin, toteaa Thirasetamorn.
Puolukan pölytys on onnistunut erinomaisesti.
– Näyttää siltä, että mustikkasatoa heikentäneet helteet ovat olleet erittäin otollisia puolukkaa pölyttävien hyönteisten aktiivisuudelle. Puolukka myös kestää kuivuutta mustikkaa paremmin, joten puolukkasadosta voi tulla hyväkin, sanoo tutkija Peltola.
Suomuurain eli hilla kukki runsaana, mutta pölytystulos jäi keskinkertaiseksi ja raakileiksi päätyi kukista vain noin neljännes. Myös helteet ovat jonkin verran verottaneet suomuurainsatoa, joka jää keskinkertaiseksi. Kuivuus on paikoitellen heikentänyt myös suomuuraimen laatua.
Huolet unohtuvat metsään
Kesä ja syksy ovat Woranit Thirasetamornille autuasta aikaa. Silloin hän pääsee lempipuuhansa pariin, marjastamaan.
– Saatan mennä joka päivä metsään marjoja poimimaan. Heti töiden jälkeen iltapäivällä, tai jo aamulla, jos työt alkavat myöhemmin, hymyilee Lastutien rivitaloasunnolta moponsa Someron metsiin starttaava marjastaja.
Hän sanoo mielensä rauhoittuvan metsässä.
– Marjastaminen on minulle terapiaa ja aikaa itselle. Ihan kuin pää tyhjenisi ajatuksista ja huolista. Jos olen vihainen, niin sinne se jää. Huolet unohtuvat metsään. Rakastan metsää. Se tekee mielelle hyvää, iloitsee Thirasetamorn, joka hoitaa työkseen vanhuksia Tervaskannossa.
Hän menee yleensä yksin metsään. Välillä mukaan pääsee ystävä.
– Marjapaikat ovat salaisia; niistä ei kannata muille kertoa, tietää marjastaja.
Thirasetamorn laittaa mustikat pakastimeen. Hän marjastaa myös muille. Tänä suvena hän on noukkinut yli 20 ämpärillistä mustikkaa. Ensimmäisen erän hän haali 7. heinäkuuta.
– Tänä kesänä mustikat ovat olleet aika pieniä, varsinkin mäissä ja aukeilla. Kuivuus sen tekee. Suon ja ojien läheltä kosteikoista löytää isompia marjoja, sanoo Thirasetamorn, joka saapui Thaimaasta Suomeen 2016.
Hän muistelee, että tuo vuosi 2016 ja 2017 olisivat olleet hyviä marjavuosia.
– Puolukkaa menen myös hakemaan. Ne punoittavat jo. Puolukoita pääsee poimimaan parin viikon sisällä, arvioi Woranit Thirasetamorn.
Marjoista hän tekee mehua, puuroa tai laittaa viilin päälle. Mustikkapiirakalla hän hemmottelee lähipiiriä.
Kantarellejakin naisen tekisi mieli.
– Nyt on ollut niin kuivaa, että niitä saa vielä odottaa.
Toimittajan kommentti:
Kunhan pääsen kuuntelemaan tuulen huminaa
Lapsena kuljin vähän kuin pakotettuna kummitädin ja äidin kanssa metsässä marjoja poimimassa. Äiti hamusi kiireen vilkkaa ämpäriä täyteen, jotta saisi tavaraa pakastimeen talven varalle syötäväksi ja nautittavaksi.
Kirsti-täti oli äitiä nopeampi. Silti hän saattoi välillä pysähtyä juttelemaan kummilapselleen, kertoi jostain menneistä, kyseli ja höpötti kaikenlaista ja päätteeksi nauroi koko naamallaan. Osasi hän olla hiljaakin.
Minä noukin, välillä istuin kannonnokassa tai mättäällä. Kuuntelin tätiä, mutta myös tuulen huminaa, rasahduksia ja lintujen ääniä. Katselin ympärilleni.
Ämpäri ei täyttynyt. Pois lähtiessä täti kaatoi omastaan minun saaliini päälle.
Minuun ei tarttunut tehokkuus, eikä suorittaminen. Edelleenkin menen metsään ilman poimuria. Ei ole niin väliä, saanko ämpäriin marjakekoa.
Minusta mukavinta metsässä on rauha, hiljaisuus ja että saa ajatella, kuvitella ja suunnitella asioita. Puhua vaikka ääneen. Tai sitten vaan tyhjentää päänsä kaikesta; olla ajattelematta mitään.
Kotioven auetessa mieli on rauhoittunut. Voi kääntää uuden sivun.
Merja Ryhtä