En ole kesäteatteri-ihminen. En jaksa seurata usein ennalta arvattavaa juonta kuuman auringon tai vesisateen alla. Mutta musiikkiteatteri-ihminen minä olen. Kun ensimmäiset tahdit alkavat soida, tunnen olevani perillä ja turvassa. Musiikki vie tunteitani laidasta toiseen, välillä iloon ja toivoon, välillä surun aaltojen alle. Siinä missä lausutut vuorosanat auttavat juonen kulussa, musiikki koskettaa sielua ja lävistää sydämen.
Ennen kaikkea muuta minä olen Somerniemen Musiikkiteatteri -ihminen. Katsoja ja kuuntelija. Olen nähnyt, kuullut ja ymmärtänyt, että valmiin esityksen aikaan saaminen vaatii mahdottoman ison määrän työtunteja. Se vaatii niitä puitteiden luomiseen, vuorosanojen opetteluun, stemmojen ja melodioitten oppimiseen. Mutta se vaatii tunteja myös siihen, että esittäjäjoukko hitsautuu yhteen, muotoutuu perheeksi, jossa saa kasvaa ja oppia, onnistua ja epäonnistua.
Musiikkiteatterissa esiintyjät ovat tavallisia lapsia, nuoria, aikuisia. Kaikilla heillä teatteri on yksi osa tavallista arkea.
Olen saanut tehdä työtä nuorten kanssa. Tässä kohtaa elämää uskallan sanoa, että enemmin kuin ammattitaitoa, se vaatii lämmintä sydäntä ja rakkautta. Olen varma siitä, että onnistuneen teatterielämyksen luominen vaatii samat ainekset.
Meillä on mielestäni poikkeuksellisen lahjakkaita ja mukavia nuoria. Kukaan heistä ei kuitenkaan kasva täyteen mittaansa ilman vierellä kulkijoita, opastajia ja rohkaisijoita. Somerniemen musiikkiteatterin vahvuus on juuri siinä, että sukupolvet kohtaavat ja kulkevat yhdessä matkan ensimmäisistä harjoituksista viimeiseen kumarrukseen. Matka ei taatusti ole pelkkää iloa. Kun lomasuunnitelmat muuttuvat, yksi tai useampi perheestä elää enemmin teatterilla kuin kotona, tai kun vastuu arjen pyörityksestä jää toisille, on varma, että kotiinpalaajaa joskus odottaa ihan muuta kuin kauniisti katettu iltapala.
Ilman näitä näyttelijöitä, laulajia ja soittajia emme saisi katsomossa elää läpi tunteita laidasta laitaan, taputtaa ja riemuita jokaisesta esityksestä. Kasvutarinoita, niitä on jokainen esitys täynnä. Kunpa kaikki keskustelu lähtisi siitä, että teosta esittävät kaikenikäiset ihmiset tekevät kyllä parhaansa. On esityksiä, konsertteja ja näytelmiä, joissa kaikki nuotit napsahtavat kohdalleen, kukaan ei kompastu ja tekniikka toimii. Valitettavan usein niissä esityksissä on paljon tyhjiä tuoleja. Ilta illan jälkeen täyttyvät katsomon tuolit kertovat siitä, että tällaista musiikkiteatteria me ihan tavalliset ihmiset haluamme kuulla, nähdä ja kokea. Kiitos, että jaksatte.
Kirsi Härme