Osalla lapinporokoirapentuetta persoonallinen dominokuvio
Seitsemän viisiviikkoista lapinporokoiran pentua taapertaa pihamaalla pikku aitauksessa. Puu ja aurinkovarjot suojaavat niitä helteeltä. Välillä nelijalkaiset suuntaavat vesikupeille ja emänsä Amberin nisille maitoannokselle.
Pennut ovat kaikki väriltään niin sanottuja parkki merkein, eli ruskeita. Neljällä turkin värityksessä on vaaleaa enemmän, esimerkiksi kyljissä, rinnassa, kaulassa, otsassa ja silmien päällä ja alla. Sitä kutsutaan dominokuvioksi. Tyypillinen erikoisuus on aikuisena näkyvä vaaleampi pystyjuova tai vastaava kirsussa, kuononpäässä.
Pennuilla on geeneissään koiran isän, Kajon, Taikarummun Gimman Kuunkajon, kautta tullut ominaisuus. Dominotekijä on melko harvinainen parkkivärisellä lapinporokoiralla.
– Kaikki ovat yhtä hyviä pentuja, ja tulevat olemaan näyttelyissä samanarvoisia, toteaa Eine Lepistö, jonka luona Pajulassa kasvattaja Carina Oleniuksen koirien pennut ja niiden pian kolmivuotias emä (Karjapeni Uma, Amber) ovat. Oleniuksen kennelin nimi on Cossaks.
Kaikille seitsemälle koiralle on jo koti tiedossa. Pentuja lähtee Inariin, Oulun seudulle, Etelä-Suomeen ja kaukaisin valtameren taakse. Joukon ainoa uros matkaa Floridaan eläinlääkärin omistukseen. Hänellä on siellä valmiina pari morsianehdokastakin.
Lepistöllä on ollut useampi lapinporokoira hoidossa. Hän on tykästynyt rotuun sen älykkyyden takia.
– Se on silmiinpistävän viisas ja se osaa näyttää sen. Se on kuuliainen ja sosiaalinen, muttei tyrkky.
Lapinporokoira on toiminut ihmisen työparina. Se on ihmiselle kuin oikea käsi. Se tarkkailee, mitä perheessä tehdään ja ilmoittaa, jos jokin asia jää tekemättä. Lepistö kertoo esimerkkejä. Koira istuu katkaisijan tai kahvinkeittimen vieressä, jotta ihminen muistaisi laittaa valot ja kahvinkeittimen pois päältä. Tai nököttää metsässä marjaämpärin vieressä, jotta marjastaja nappaa astian mukaansa kotiin lähtiessään.
– Koira vaistoaa, että olen etsimässä jotain. Ihan kuin meillä olisi telepaattisia yhteyksiä.
Lepistöllä oli ennen noutajia. Lapinporokoira päihitti ne viisaudellaan. Siivi oli Eine Lepistön ensimmäinen lapinporokoira. Se tuli 1980-luvun puolivälissä sijoituskoiraksi, ja oli osa porokoiraprojektia, jossa tutkittiin paimentavuuden periytymistä.
– Minusta lapinporokoira on rotuna helppo. Se älyää itse, mitä ollaan tekemässä.
Pentuja katsomassa ollut Kati Lindell Vesilahdelta tuumasi, että joskus lapinporokoira osaa olla omapäinenkin.
– Kerran olin Humun kanssa koirakoulussa. Pyysin, että se menisi maahan. Koira katsoi minua, eikä totellut. Aivan kuin se oli kertonut minulle, että mene itse loskaan makaamaan. Eli se oli meistä järkevämpi. Ei olisi pitänyt antaa niin tyhmää ohjetta, hymyilee Lindell.
Hänen lapinporokoiransa ei pitänyt kerrostalossa asumisesta. Kun perhe muutti omakotitaloon maalle, niin koira oli tyytyväinen omalla pihalla omassa rauhassa. Nyt Humu on jo edesmennyt.
– Lapinporokoira on parhaimmillaan maalaisympäristössä. Sitä voi käyttää paimentamassa lampaita, nautoja, poroja ja vaikka hevostalleilla. Kovin kilpailuviettinen se ei ole, mutta on eteeni tullut sellaisiakin yksilöitä, jota ovat pärjänneet noutajatesteissä, jäljestyksessä ja metsästyksessä, ja joilla on kolme riviä titteleitä. Se todistaa rodun monitaitavuuden, luettelee Lepistö.
Eine Lepistö on asunut Pajulassa parikymmentä vuotta. Hän muutti mäelle, peltojen keskelle, koska halusi koirilleen mahdollisimman hyvän kasvupaikan ja -ympäristön. Talon hieman syrjässä, sen ympärillä tilaa, peltoja ja metsää. Jossa koirilla on hieman vapaampaa, eikä jokainen haukku harmita naapuria.
Lepistö on ammatiltaan tekstiilitaiteilija. Hän suunnitteli Finlaysonilla kankaita, pitkään Forssassa. Hänen suunnittelemansa on muun muassa tunnettu kuosi Aalto pussilakanoissa.
Kun Finlaysonia ajettiin alas, niin Lepistö lähti opettamaan taideaineita ja tuotesuunnittelua käsi- ja taide- teollisuusoppilaitokseen Lempäälään. Sieltä hän jäi eläkkeelle.
Koiran väritermi domino
Väritermi domino on lähtöisin 1950-luvulla syntyneen dominovärisen afgaanivinttikoiran Tanjores Dominon nimestä.
Dominokuvio on tunnettu jo pitkään afgaaneilla ja salukeilla, mutta viime vuosina on keksitty, että tietynlainen, milloin vaaleaksi riistanväriseksi, harmaaksi, hallavaksi tai soopeliksi kutsuttu suomenlapinkoirien kuvio, on tämä samainen domino.
Geeniä, joka aiheuttaa dominokuvion, ei toistaiseksi tunneta.
Dominovärinen on yleensä päältä tumma ja alta vaalea. Tumma selkäpuoli on harvoin tasavärisen tumma, vaan vahvasti hallava. Alapuolen vaaleat merkit ovat levinneet huomattavasti laajemmalle kuin tavallisen merkkivärisen tai riistanvärisen koiran vaaleat merkit, ja vaalea domino voi olla jopa puoleksi vaalea, puoleksi tumma. Pohjavilla on vaaleata.
Tumman ja vaalean raja on yleensä naamassa melko terävä, ja muualla vartalossa saattaa olla epäselvempi. Tyypillinen kasvokuvio koostuu tummasta päälaesta ja pitkin kuononselkää kulkevasta tummasta raidasta. Muu osa kasvoja on vaalea.
Kirsussa, eli kuononpäässä, on lähes aina melko terävärajainen, vaaleanpunainen pystyraita. Vaaleat merkit ovat keskimäärin vaaleammat kuin muilla koirilla, joskus jopa aivan valkeilta vaikuttavat. Lopputulos on usein siperianhuskya muistuttava.
Dominopentu muistuttaa ihan pienenä hyvin laajamerkkistä merkkiväristä. Jos pennulla on heti syntyessä laajalti valkeat tai vaaleankeltaiset ”kulmakarvat”, se on todennäköisesti domino. Joskus harvoin dominopentu syntyy lähes kokokeltaisena ja tumma väri alkaa lisääntyä vasta iän myötä.
Kennelliitto hyväksyy väritermin domino suomenlapinkoirille ja lapinporokoiralle, joten ne voidaan rekisteröidä oikealla värinimellään.
Pelkkä domino ilman lisämääritteitä tarkoittaa mustaselkäistä dominoa, mutta ruskeita dominoita eli parkkidominoita on myös syntynyt.
Lähde Liisa Sarakontu, Suomen lapinkoirien värit
