Kuka tahansa olisi voinut sen tehdä, mutta kukaan ei tehnyt sitä, vaan syytti jotakin.
Tämä tarina tuli mieleeni, kun Facebook-sivuilla olevalla kaiken kansan Someron ilmoitustaululla käytiin keskustelua kuvien kera keskustan ilmettä rumentavista hoitamattomista puisto- ja katualueista.
Teimme risteilyvarustamossa toimintaamme uusiessamme tarkan markkinatutkimuksen. Tulosten pohjalta kiteytimme kilpailussa erottautumisstrategian sloganiin ”Elämän tähtihetkiä”. Se toistui sitten kaikessa ja joka paikassa tv-mainoksista käyntikortteihin, mutta ennen kaikkea käyttäytymisessämme ja toiminnassa. Lupauksemme oli risteilyvieraille (ei siis ”matkustajille” vaan vieraille), että he jo ennen laivaan astumista, terminaalirakennuksessa voivat tuntea tämän lupauksemme olevan totta.
Lähtöaulassamme Katajanokalla oli juoma-automaatti. Se ryökäle vei minulta kolikot, eikä antanut juomapurkkia. Manaillessani tuli luokseni nuori myynninedistäjä. ”Katsos näin.” Hän potkaisi automaattia etupuolelta, pamautti nyrkillä pari kertaa kylkeen – ja kas ihmettä – purkki kolahti kaukaloon. Kysyin, kauanko automaatti oli totellut vain moisia käskyjä. ”Pari viikkoa ainakin, koska silloin opin tämän systeemin pomolta.”
Siltä istumalta komensin kaiuttimen kautta satapäistä työntekijäjoukkoamme jättämään työnsä ja kerääntymään välittömästi aulaan juoma-automaatin ympärille. Demonstroimme minua auttaneen myyntikaverin kanssa tapahtuman. Purkin kolahdettua kaukaloon kaikki purskahtivat raikuvaan nauruun.
Nauru loppui kuin skalpilla leikaten, kun tivasin koko porukalta: ”Kenen vastuulla on elämän tähtihetket? Tämä ensivaikutelmako edustaa lupaustamme? Olisitko ylpeä sitä potkiessasi? Automaatin etupuolella on päivystävä puhelinnumero, miksi kukaan ei ole soittanut?”
Minua auttanut myyntikaveri ilmoitti, että hän on soittanut jo, ja että sieltä ollaan tulossa. ”Tämä on se oikea ja ainoa tapa toimia tästä lähtien, sovitaanko niin.” Ja niin sovittiin ja toimittiin heti ja jatkossa.
Lopputuloksena, ja mikä parasta, vastuu ja aloitteellisuus yhdessä synnyttivät tulevina vuosina henkilökunnastamme upeita, rohkeita, luovia ja tuottavia ideoita omaa peliä pelatessamme. Ja meitä kopioitiin. Siinä on se hyvä puoli, että ne kopioijat pysyvät aina selän takana.
Puisto- ja istutusalueidemme kyseenalaisen kunnon esiintuonti oli tärkeä avaus. Vieraillemme antaman esivaikutelman ohella ne kertovat symbolisesti – ja yhtään liioittelematta – jopa tänne muuttoa harkitsevalle, kuinka asioita Somerolla hoidetaan.
Paljastavaa asian esiin nostamisen jälkeen oli se, että vastuuta pallotellaan luottamusmiesten, kaupungin ja ELY:n kesken, mutta itse asia on hoitamatta. Heijastaako tällainen pallottelu ja tekemättömyyskulttuuri yleisemminkin vastuunottoa ja asioiden hoitamista seutukuntamme elin- ja vetovoiman vahvistamiseksi?
Someron lupaus on ”Juttu tääl’ onnistuu” ja ”Somero yllättää”.
Rohkeat yritykset tuotteineen ja palveluineen ja vapaaehtoiset yhdistykset sitoutuneine vetäjineen ja kulttuurianteineen vastaavat näihin lupauksiin liikuttavan erinomaisesti. Siitä on todisteita julkisuudessa ihan viime ajoiltakin. Ne muodostavat Someron sielun, joka totta vieköön, ansaitsee maisemakseen arvoisensa, keskustan kauniin ja huolta pidetyn ympäristön.
Juha Wiskari
yrittäjä