Kun kesäsomerolainen Marja-Leena Kajander sai lahjaksi keinutuolin, hän hankki siihen Ruokavassa somerolaiselta lampurilta ja käsityötaitajalta Sari Witkalta lampaantaljan. Oli tulla perheriita, kun vaimon tuolissa oli pehmeämpi ja paksumpi talja kuin aviomiehellä, Seppo Kajanderilla.
Keinutuolin ja taljan takana seinällä on paikka, jossa Marja-Leena Kajander usein kokeilee valmistuvia maalauksiaan. Hän huomasi, että taulu ja taljainen keinutuoli sopivat lähes aina todella hyvin yhteen.
– Niistä syntyy jännä liitto, tuumii Kajander.
Hän katseli kukkakaupassa käydessään tyhjää Valtaharjun liiketilaa Heikintien ja Joensuuntien kulmassa.
– Se ikään kuin kutsui, että tule tänne. Yhtäkkiä tajusin, että se on minun ensimmäisen oman näyttelyni pitopaikka.
Yhteistyökumppaniksi hän pyysi Sari Witkaa, koska tiesi taljojen ja taulujen sopivan yhteen ja tunsi Sari Witkan käden taidot. Nyt he ovat laittaneet esille näyttelyn Arjen nautintoja, jossa yhdistyvät suomalainen luonto, maalaukset ja kotimainen käsityö.
– Maalaukseni ovat usein tunnelmia, tiloja, joihin olen kulkeutunut. Toiset ovat muistumia oikeista tapahtumista ja toiset vain ovat löytäneet minut, kertoo Marja-Leena Kajander.
Eletty elämä näkyy töissä: maalaissydän, tekstiilitausta, luonto, selkeyden tavoittelu ja tietty yksinkertaisuus.
– Maalausprosessi vie mennessään. Lopputulos voi olla ihan eri kuin mitä olin alkujaan ajatellut. Alitajunta tai mikä lie vie; eikä silloin kannata vikistä, naurahtaa Kajander.
Hän toivoo, että ihmisillä on aikaa pysähtyä ja nauttia maalausten tunnelmista ja antaa ajatusten viedä jonnekin hyvään ja mukavaan olotilaan.
– Kaikki taide eri muodoissaan lisää meidän hyvinvointiamme. Koronan aikana moni on huomannut kaipaavansa elävää musiikkia, museoissa, taidenäyttelyissä käymistä, teatteria ja niin edelleen.
Kajander sanoo, että maalauksista voi nauttia myös kotona.
– Kun hankkii itselleen taulun, josta pitää, saa siitä nautintoa joka päivä. Ja mikä yllättävintä, taulu voi puhutella eri päivinä ihan eri tavoilla. Toisina päivinä se tuo iloa, toisina päivinä se voi viedä ajatukset vaikka mihin.
Kun maatalousyrittäjä, lampaiden kasvattaja ja villasta sekä taljoista tuotteita tekevä Sari Witka oli ensimmäisellä kasvivärjäyskurssilla parikymmentä vuotta sitten, niin siellä kokeiltiin värjäystä monilla eri kasveilla, mutta vain pienillä lankaerillä.
– Pitkään mietin, että mitä niistä voisi tehdä, sillä jokaista väriä oli vain pieni pätkä. Lopulta päädyin virkkaamaan isoäidinneliöitä, kertoo Urpolan tilan emäntä ja tilapuodin pitäjä.
Näyttelyä varten Witka otti tinkin: hän päätti saada neliöt virkattua ja koottua viltiksi.
Isoäidinneliöiden virkkaaminen osoittautui hyväksi tavaksi hyödyntää pieniä jämiä, joten myös muita vuosien varrella kertyneitä jämälankoja on päässyt mukaan.
– Tästä työstä löytyvät siis kaikki ensimmäiset kasviväreillä värjäämäni villalangat. Lampaan perusväristä ruskeaa lukuun ottamatta kaikki ovat minun itse kasviväreillä värjäämää suomenlampaan villalankaa.
– Projekti on ollut pitkä, mutta tässä se nyt on: lämmin ja uniikki isoäidinneliöpeitto, näyttää tekijä työtään.
Perinne jatkuu, sillä Sari Witkan tytär Johanna Witka on ryhtynyt myös virkkaamaan isoäidinneliöitä. Hänen tarkoituksenaan on tehdä isoja 25×25 senttimetrin neliöitä ja koota niistä peitto. Langat hän ottaa äidin tilapuodista.
Näyttelyssä on nähtävänä muun muassa Witkan valmistamia vällyjä, shaaleja ja villapaitoja. Esillä on myös Urpolan tilan villapolku. Se kertoo, miten monia vaiheita on edessä, kun edetään langaksi tai vaikka kengänpohjallisiksi saakka.
– Hukkaan ei mene juuri mitään. Kaikki hyödynnetään ja on Suomesta. Hiilijalanjälki on pieni, kertoo Witka tilan periaatteen.
Kajander-Witka kaksikon lisäksi esillä on Kajanderin lapsenlasten Alvar ja Vilho Kajanderin puu-ukkoja, jotka on tehty ylijäämärimoista. Vitriinissä on Viherlaakson tasavallan väkeä, kuten presidentti Peter Hesukka (LiikeNyt), varapresidentti Cristina Kaju (Vihreät) ja pääministeri Kaarle Sakura (SDP).
Näyttely
Arjen nautintoja
1.–18.7. Valtaharjun liiketalossa
Marja-Leena Kajanderin öljyvärimaalauksia, Sari Witkan lampaantaljoja ja kotimaisesta villasta tehtyjä tuotteita sekä Alvar ja Vilho Kajanderin puu-ukkoja
Teematapaamisia:
2.7. Miksi kannattaa hankkia taidetta? Marja-Leena Kajander
7.7. Kitara soi, myös näyttelyssä – muun muassa uuden country-levyn Driving to Tuscaloosa maistiaisia, Antti Kajander
9.7. Taide sisustuksessa: miten valita taidetta kotiin tai yrityksen tiloihin? Marja-Leena Kajander
10.7. Huovutus – sormet villassa, Sari Witka
13.7. Vällyt – sisustukseen ja lämmikkeeksi, Sari Witka
