Seija Aasholmista mansikka on parasta sellaisenaan ja juuri kun marjat on ostanut. Miehensä Jens Aasholm ei pidä mansikasta eikä sitä pelkkänä marjana syö. Hänelle maistuu kyllä mansikkahillo lettujen kera.
– Niinpä, kun silloin siinä on paljon sokeria, hymyilee Seija Aasholm vierellään koirat Sulo ja Sylvi.
Seija Aasholm hankkii yleensä viiden kilon laatikon mansikkaa ja pakastaa marjat.
– Tuoreena ja semmoisenaan mansikka on parasta. Laitan mansikkaa pakkaseenkin. Marjaa panen esimerkiksi puuron päälle, toteaa Virpi Saarinen.
– Meidän kolmivuotias lapsi syö enemmän mansikoita kuin minä, arvioi Saarinen.
Minna Söderblom popsii oman puutarhan satoa.
– Suoraan suuhun omasta puskasta, toteaa hän.
Hän käy poimimassa herkkua myös mansikanviljelijöiden pelloilta talven varalle kiisseleihin ja kakkuihin.
– Riippuu, miten laiskalla päällä olen. Jos laiskottaa, niin hankin marjat kaupasta tai torilta.
– Juuri kun sen on poiminut, ja kun saa kesän ensimmäisen mansikan suuhunsa, maiskuttaa Jaana Wisén.
Hän varastoi mansikoita pakkaseen raakasoseena ja laittaa sitä lättyjen ja pannukakun päälle ja maustamattoman jogurtin sekaan.
Ruotsissa asuva Wisén sanoo Ruotsin ja Suomen mansikoiden maistuvan samalta. Sen sijaan belgialaisista marjoista puuttuu se jokin.