Koin suurta mielipahaa lukiessani Somero-lehden julkaisemaa arvostelua Somerniemen Musiikkiteatterin esityksestä. Pääosin arvostelu oli asiallista, mutta mielipide Akseli Koskelan roolin lauluesityksen tasosta oli tyrmäävä.
Kriitikko tietää takuulla, että laulutaito on syntymälahja. Sitä voi kehittää, näinhän ammattilaiset tekevät jatkuvasti.
Toinen osa on niin sanottu sävelkorva. Sen puutteita on käsittääkseni hankalampi korjata.
Tällä kertaa arvosteltiin nuoren harrastelijan esitystä. Hänellä on varmaankin kehittämistä laulutekniikassaan. Jos esityksen taso ei tyydyttänyt, olisi voinut kauniisti todeta esimerkiksi, ettei vaikean musiikin esittäminen täysin onnistunut.
Oletan, että ammattilaisen laulun tasoa arvostellessa olisi käytetty siistimpää tekstiä.
Kun vielä otetaan huomioon olosuhteet – hirveä kuumuus, koronan aiheuttamat harjoitusongelmat ja lyhyt valmistautumisaika – voidaan mielestäni olla tyytyväisiä lopputulokseen.
Somerniemen Musiikkiteatteri tarvitsee jokaista laulajaansa. Julkinen täystyrmäys ei motivoi jatkamaan. Se myös saattaa karsia mukaan mahdollisesti aikovien joukosta niitä, joiden nahka ei ole kyllin paksu vastaanottamaan tällaista kritiikkiä, vaikka taidot riittäisivätkin.
Kiitos Somerniemi taas kerran.
Kuumentunut