Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen
Eläkkeellä olevan käyttögraafikon ja suunnittelijan Heimo Virnalan teokset voivat yllättää katsojansa. Erikoisuutena löytyy öljyvärimaalaus Trump löi ällikällä koko maailman, jonka ensisilmäyksellä luulee olevan ripustettu väärin päin seinälle, mutta joka läheltä katsottuna osoittautuukin aidoksi maalaukseksi.
– Olen piirtänyt niin kauan, kuin muistan. Pienenä sairastin kaikki mahdolliset lastentaudit peräjälkeen, enkä päässyt ulos leikkimään toisten kanssa. Kotoa löytyi kosmos-kynä, jolla aloin piirrellä.
Varhaisin kuva on 1940-luvulta.
– Piirsin neljä-viisivuotiaana variantin Erkki Tantun lehtikuvasta. Sain siitä viisi markkaa, jolla noihin aikoihin sai lakritsipatukan. Ajattelin, että tämähän on kannattavaa puuhaa. Viisivuotiaana piirsin Salon VPK:n vahtimestari Virtasen kuvan ja sain siitä toisen vitosen, ajattelin, että nyt on lakritsipatukat turvattu.
– Olin seitsemän, kun osallistuin Salon kaupungin piirrustuskilpailuun. Jouduin kymmenvuotiaiden sarjaan, mutta voitin sen porosta tekemälläni kuvallani.
Ollessaan 14-vuotias Virnala sai isoäidiltään neljä tuubia öljyväriä ja yhden pensselin.
– Niillä sitten maalailin. Sain sen verran rahaa kokoon, että ostin uusia värejä. Jos koulussa ahkeroi kiitettävän, niin sain isoäidiltäni kaksikymmentä markkaa, kympistä jopa viisikymmentä markkaa. Kaikki rahat menivät väreihin.
– Vuosi 1961 oli hyvä sen suhteen, että silloin pensseli alkoi luistamaan. 1968 valmistuin Taideteollisen korkeakoulun graafiselta linjalta näyttelyarkkitehdiksi, mutta sen alan töitä ei löytynyt. Niinpä olin lehtialalla jonkin aikaa, kunnes aloin suunnitella pakkauksia. Kuvien tekeminen on aina kiinnostanut.
– Tämän vuoden huhti-toukokuussa maalasin korona-minän. Hiukset jäivät silloin lyhentämättä ja ajattelin, että sekin muisto täytyy tallentaa.
– Maalaan vain omaksi iloksi. Olen kuvantekijä, en taiteilija. Kodin seinät jäivät nyt aika tyhjiksi, kun toin työni tänne, Virnala naurahtaa.
