Pirkko Rannikko maalasi tammi-helmikuussa kukkasia tauluihin, vaikka sanoo, ettei koskaan itse ole pitänyt kukkatauluista omalla seinällään.
– Mutta muut innostuvat niistä. Ehkä se on kukkien herkkyys, joka vetoaa, arvioi tekijä.
Rannikko uskoo, että aatos maalausaiheesta virisi syksyn sieniretkillä.
– Siellä metsässä on ihana rauha, aikaa miettiä ja saada hyviä ideoita, kertoo Rannikko, joka hamuaa sieniä mättäiltä myyntiin saakka.
Puutarhan rakentamisellakin lienee osuutta valita kukat taulujensa aiheeksi.
Pirkko Rannikolla on tarkat sävelet, miten vuosi rytmittyy.
– Marraskuuhun asti minä könyän metsissä sieniä poimimassa. Sitten tulee joulun aika. Sen jälkeen on aikaa maalata vimmaisesti tammi-helmikuu. Sitten pitää päästä hiihtämään. Sen jälkeen alkavat jo puutarhan rakentamistyöt kutsua, luettelee ahkeroija, joka on työskennellyt lastenhoitajana. Koulutukseltaan hän on mielenterveyteen suuntautunut lähihoitaja.
Ennen kukkainnostusta Pirkko Rannikko pyrki tallentamaan ballerinojen liikettä ja sitä ennen aiheena oli sirpaleet; joka innoitti valmistamaan keramiikkapäitä ja maalamaan intiaaneja tauluihin.
– Seuraavaksi maalaan varmaan eläimiä: kauriita ja peuroja.
Rannikko kuvaa maalaustyyliään boheemin rönsyileväksi.
– Väriä pitää olla. Rakastan oranssia, unikkoja ja liljoja; pioneistakin pidän. Kotinikin on 1960–70-lukujen värinen.
Pellavaenkelissä näytillä olevissa kuvissa leimuavat keltainen ja vaaleanpunainen.
– Sinisestä en tykkää. Se on varmaan lapsuuden trauma, kun äiti puki minut siniseen ja Mirkku-siskon punaisiin vaatteisiin. Minusta minullekin olisi sopinut punainen.
Sinisen häivähdystä on kuitenkin tauluissa, kuten Höytyvää–teoksessa.
– Temperalla saa aikaan herkkyyttä, utua, eri tasoja, kerroksellisuutta.
Pellavaenkelissä on esillä Rannikon tempera-, pastelli- ja akvarellitöitä, joukossa on hiilityökin.
Rannikko kiittelee innoittajakseen kouluaikojen kuvaamataidonopettaja Sakari Mäkipuroa. 1974 vuodelta lähtien Rannikko ammensi oppia kansalaisopiston kursseilta. 1999 mukaan kuvaan astui keramiikka. Kun lapset varttuivat, niin äiti ahnehti kursseja ylen määrin, esimerkiksi grafiikkaa, Tiffany-lasia, keramiikkaa…
– Kun sain oman tilan, ulkorakennuksen, jossa työskennellä, niin maalaaminen alkoi taas kiinnostaa.
Halikon Vaskiolla asuva Pirkko Rannikko toi työnsä esille Somerolle, Pellavaenkeliin. Näyttelypaikka on entuudestaan tuttu, sillä hän oli siellä Perttelin Taideseuran yhteysnäyttelyssä.
Hän muistelee lämmöllä sikapitäjää, sillä nuoruudessa Somerolta oli ihastuksia ja yksi pitempiaikainen poikakaveri Pyölistä. Nuorta naista vetivät paikkakunnalle myös tanssipaikat Esakallio, Teeriharju ja Ämyri.
– Liftattiin likkakaverin kanssa. Ensin oli päästävä Vaskion Teboilille. Sieltä eteni helposti Saloon ja Somerollekin, mutta takaisinpaluu ei ollut aina ongelmatonta.
Viime vuosina kulmakunta on tullut entistä tutummaksi, sillä siskonsa Mirkku muutti paikkakunnalle.
Pirkko Rannikon Kukat-näyttely 18.7. saakka Pellavaenkelissä
