Kuntavaalikeskustelussa nousi useaan otteeseen esille verotus ja sen oikeudenmukaisuus. Puhuttiin yleisellä tasolla ja yksinkertaistaen, ikään kuin vaikeaan asiaan olisi yksinkertaisia ratkaisuja. Ei ole. Tuo otsikossa mainittu vanha sanonta tuli todennäköisesti monen mieleen, sillä onhan verotuksen taso Suomessa hyvin korkea. Myös Kansainvälisen työväen marssin kolmannessa säkeistössä puhutaan veroista: ”lait pettää, hallitukset sortaa, verot köyhälistön verta juo”.
Suhtautuminen talouteen ja verotuksen tasoon on kuitenkin tänä päivänä poliittisesti erittäin polarisoitunutta. Vihreiden Pekka Sauri kertoi lehtihaastattelussa kyselleensä talousarvion tulojen perään ja hän sai välittömästi kuulla siirtyneensä oikeistolaiseksi. Jokaisen vastuullisen yhteisön, puolueen ja yksilön pitäisi huolehtia sekä tuloistaan että menoistaan.
Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi lisää verotuloja. Tässä piilee sellainen vaara, että innostutaan etsimään uusia verotuskohteita ja vasta sen jälkeen tehdään laskelmia ja pohditaan mahdollisen veron vaikutuksia. Näin kävi esimerkiksi edellisellä vaalikaudella, kun Sipilän hallitus halusi veneet verolle. Lausuntokierroksen jälkeen hallitus tosin luopui hankkeesta, aikaa ja tupakkaa kului kuitenkin valtavasti.
Maakuntaveron kohdalla tilanne on samankaltainen. Vero tullee voimaan vuonna 2026, mutta selvityksiä veron vaikutuksista ei ole näkynyt. Päättäjät ovat tosin ilmoittaneet, että kokonaisverorasitus ei nouse. Epäilen. Tähän verojen nousupelkoon olisi mainio lääke, jonka luin jokin aika sitten Helsingin Sanomien yleisönosastolta. Ratkaisu olisi sellainen, että säädettäisiin kunnallisveron kaltainen maakuntavero niin, että maakuntavero olisi vähennyskelpoinen kunnallisverotuksessa.
Verot eivät saisi enää nousta, vaan päinvastoin, eikä uusia verotuksen kohteita pitäisi etsiä, vaan ihmisten pitäisi antaa vaurastua ja siihen pitäisi kannustaa sekä luoda puitteet vaurastumisen mahdollistamiseksi. Maininnan arvoista on, että kesäkuun 9. päivänä vietettiin Suomessa veronmaksajan taksvärkkipäivää. Alkuvuosi oli tehty töitä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi, loppuvuoden tulot jäävät yksilön omaan käyttöön. Tää korutont on kertomaa.
Kuten todettua, suomalaisia verotetaan ankarasti. Yksi syy on julkisten menojen korkea taso ja niiden kasvu. Suomi on Euroopassa toisella sijalla julkisten menojen suuruudessa suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Hopea tässä kisassa on mielestäni häpeä, koska julkisten toimintojen tehokkuuteen kiinnitetään meillä aivan liian vähän huomiota ja virkamiesten määrä jatkaa kasvuaan.
Kansantalouden kannalta olisi siis suotavaa, että mahdollisimman moni suomalainen vaurastuisi ja että verotuksella tuettaisiin tätä kehitystä. Pohtimisen arvoista ja hieman surullistakin on se, että olemme kaikki melko köyhiä. Niin valtio kuin kansalaisetkin. Monet Etelä-Euroopan maatkin ovat köyhiä, jopa velkaisempia kuin Suomi, mutta kansa vaurasta. Suomessa kansalainen pääsee vauraimpaan neljännekseen, jos omistaa pääkaupungissa velattoman yksiön. Ei se ihan hirveän suuri summa ole. Toki on jotain hyvääkin, muun muassa osakesäästötili, joka on erinomainen tuote edistämään pitkäjänteistä säästämistä. Tuhannet suomalaiset ovatkin avanneet tämän ”ikuisuustilin”.
Muutakin hyvää meillä on. Olemme puolisoni kanssa pyöräilleet alkukesän aikana muutamia tuhansia kilometrejä isänmaassamme, moottorilla ja ilman, ja todenneet, että kyllä Suomi on todella kaunis maa ja metsää meillä riittää. Olemme varakkaita, kun toisin silmin katsotaan.
Aulis Kankare
yrittäjä