Somero-lehti 8.7.2011
Teksti ja kuvat Timo Luukkola
Kaksi tai kolme vuotta sitten Somerolla viimeksi vieraillut Mauri Antero Numminen tähditti Esakallion Superkeskiviikkoa yhdessä Saluuna Bandin, Agentsin ja Vesa Haajan sekä Nummisen taustalla soittavan Tijuana Taxin kanssa.
– Olimme toiveikkaasti menossa Satumaahan syömään, mutta se olikin muuttunut Apinaksi, Numminen naurahtaen aloittaa.
Kiireistä elämää viettävä monen alan taiteilija ei ole ehtinyt seuraamaan kotipaikkakuntansa uutisia.
– Vaimoni toruu minua työnarkomaaniksi. Minut on lähes pakotettava lomalle ja silloinkin keksin koko ajan uusia ideoita, työnsä parissa viihtyvä Numminen kertoo.
Laulaja, säveltäjä, sanoittaja, näyttelijä, koomikko, käsikirjoittaja, ohjaaja, kirjailija ja filosofi. Saavutusten lista on pitkä. Muutama vuosi sitten Numminen teki kuitenkin suuren tiivistyksen ja päätti keskittyä säveltämiseen ja kirjoittamiseen.
– Saksalainen Beyerdynamic on tehnyt minulle varta vasten keikkataukojen jälkeen käytettävän herkän mikrofonin. Pyysin siitä keltaisen, jotten unohtaisi sitä minnekään, lomalta palannut Numminen esitteli Someron keikalla käyttämäänsä mikrofonia.
Somero ja somerolaisuus ovat seuranneet Nummista hänen kulkiessaan pitkin maita ja mantuja.
– Ihmiset luulevat minun edelleen asuvan tai ainakin omistavan kesämökin Somerolta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan muutin vuonna 1960-toisille seuduille.
Nummisen kaltaiselle poikkeusartistille on harvinaista herkkua esiintyä Esakallion tapaisilla lavoilla. Kesä tuo mukanaan tähänkin aina poikkeuksia. Isommissa lavoissa Nummista viehättää vannoutunut fanilauma.
– Haluan lähettää somerolaisille erittäin positiivisia terveisiä. Olimme vaimoni kanssa ihan häkeltyneitä ajaessamme kyläraitin läpi kahteen kertaan. Somero on virkeä, viihtyisä ja elävä paikka! Someron liike-elämä on intensiivisen virkeää. Sitä on tosiaan ilo katsoa, Numminen kehui kokoisekseen poikkeuksellisen upeaa kotipaikkakuntaansa.
Numminen arvostaa somerolaisten tapaa muistaa vanhoja ystäviään Baddingiä ja Monosta.
Kun kerran oli päässyt esiintymään Esakalliolle, oli Numminen päättänyt tuoda uudestaan esille vuonna 1972 Somerolle ehdottamansa kunnallislaulun: Munat jäi vetoketjun väliin. Tämä ympäri Suomea tunnettu, mutta Somerolla ensimmäistä kertaa esitetty kappale kertoo bussimatkasta Somerolle ja valtavasta hädästä pysähtyä pientareella olevalle puskalle, jolloin laulun nimessä kaikuva onnettomuus sattui. Yleisössä virkeä laulu otettiin vastaan naurahdellen.
