Somero-lehti 1.7.2011
Teksti ja kuva Sauli Kaipainen
Kokonainen kaarti legendoja, Eddie Cochran, Gene Vinsent, Elvis, Johnny Burnette ja Roy Orbison esikuvinaan Masa Saloranta kavereineen teki levyn kiitokseksi vanhoille mestareille. Mainiota levyssä on se, että suuri osa biiseistä kuullaan nyt ensi kertaa suomeksi.
Levyllä on kolmetoista rock’n roll -biisiä, joista kahdeksan on omaa sanoitusta. Se on kunnioitettava suoritus. Miksipä keksiä pyörää uudestaan, kun loppumattomista Amerikan aarreaitoista voi ammentaa aihioita ja sävelmiä, ja soittaa ne suomeksi.
Aidosti juurimusiikin lailla soivan levyn tekijänimenä on Vesa Snygg sekä Satelliittiyhtye. Levyn nimi sopii kesään – Rock’n roll – Hurlumhei!, mutta kuuntelua se kestää aivan mihin vuodenaikaan tahansa.
Masa Saloranta on ehtinyt kulkea pitkät taipaleet musiikkimaailmassa. Lyhyesti kerrottuna: innostus syttyi 1970- ja -80-lukujen taitteessa, jolloin rockabilly keksittiin Suomessa uudelleen. Tyylilajista syttyi tuolloin iso buumi punk-musiikin rinnalle.
– Vuonna 1977 me kuljimme Brylcremet päässä, nahkatakissa ja spittareissa. Sykäyksen siihen antoi American Graffiti –elokuva, Cisse Häkkisen Teendreams -levy ja hieman myöhemmin Aikka Hakalan Teddy & the Tigers -yhtye. Siitä alkoi luontevasti myös oma soittaminen.
Soitto on niistä ajoista jalostunut. Masa Saloranta nostaa riman korkealle. Levy on haluttu soittaa mahdollisimman hyvin, ja mahdollisimman autenttisesti. Sanoituksissaan Saloranta tekee kunniaa suomalaisia suuruuksia kohtaan, sellaisia kuin esimerkiksi Reino Helismaa, Kullervo ja Sauvo Puhtila.
– Ehkä tässä on myös pyritty karistamaan pois muinaista Teddy-rockabillyä, ja pistää joukkoon vähän jazzia. Yritin ajatella ja tehdä levyä vähän samalla tavalla kuin jazz-muusikotkin olisivat halunneet tätä musiikkia soittaa.
Kontrabasistiksi levylle tuli Ari Berghäll ja kitaristiksi nuorempaa polvea edustava Tuomas Metsberg. Masa Saloranta kehuukin bändiään vuolaasti.
– Sain mukaan vielä Litmasen Jupen rumpuihin ja saksofoniin Juho Hurskaisen. Oli erittäin hienoa saada mahdollisuus, että sellaiset kaverit tulivat mukaan soittamaan. Tämä on lähellä unelmaorkesteria. Bändin kemia toimii ja soi hyvin!
Laulun lisäksi Saloranta huolehtii percussioista parilla biisillä, baritonikitarasta kolmella kappaleella, pianosta parilla ja vielä bassosta ja rummuistakin levyn päätöskappaleella.
Isolta osin somerolaista
Elämänsä ensimmäiset 20 vuotta Masa Saloranta asui Helsingin Maunulassa. Armeijan jälkeen hän rupesi omilleen ja muutti 1980-luvun lopulla Saloon. Suunta oli valmiiksi tuttu, sillä vanhempien kesämökki oli Kiskossa. Kotiutuminen ei siksi vaatinut mahdottomia.
– Ei mikään mahti saisi minua muuttamaan takaisin kaupunkiin. Kaikki ne ruuhkat, liikenne ja melu; siinähän ihmisellä menee hermot, Saloranta toteaa tiukasti.
Soittamisen ohella Saloranta teki työtä jenkkiautojen parissa ollessaan V8-Magazine -lehdessä vakituisessa työsuhteessa reilun viiden vuoden ajan.
Nykyisin Salorannan koti on Lahnajärvellä, kivenheiton päästä järvestä, kuten Saloranta itse kuvailee. Perheeseen kuuluu vaimo ja yhdeksänvuotias poika sekä isommat, pesästä jo lentäneet lapset.
Somerolaiseksi levyn tekee Mala Malk, jonka levy-yhtiö Trichord-Levy on cd-levyn kustantaja ja julkaisija.
– Olemme tunteneet Malan kanssa toisemme autopiireistä 1980-luvulta asti. Soitin Malalle, että hei, mulla olisi tällainen idea tehdä -50-luvun rock’n roll -levy ja siihen suomalaiset sanat. Eikä varmaan koskaan ole niin heppoisin perustein tehty levytyssopimusta, kun Mala vastasi, että Ok, sopii, tee sinä levy siitä vaan.
Yhteistyö Salorannan ja Malkin välillä on kasvanut musiikkia laajemmalle. Autot ovat osa sitä.
– Teen Malalla vähän kaikenlaista, kuten remontoin ja kunnostelen kalustoa. Itse olen leikilläni sanonut, että olen nykyisin Terttilän meijerin pehtoori. Pehtoorihan oli aikoinaan vanhan ajan johtavan työmiehen, käytönnössä tilanhoitajan kunnianimike.
Somerolaisen musiikin suurten nimien, Unto Monosen, Rauli Somerjoen ja M.A. Nummisen suuntaan Saloranta kumartaa syvään.
– Heistä Mononen on itselleni ehkä kaikkein tärkein. Muun muassa Erottamattomat ja Satumaa ovat loistavia sävellyksiä.
Masa Saloranta ei kerää autoja, levyjä eikä kitaroita. Vanhoja levyjä hän silti ostelee, kuten viimeksi Eino Grönin levyjä 1970-luvun alkuun asti.
– Olen keräillyt aika erikoisia asioita, kuten esimerkiksi kaikki Siff Colaan ja siihen liittyvä on hyvin kiinnostavaa. Sellaisia asioita, joita muistan olleen kotona silloin, kun minä olin nuori. Trevira-solmioita minulla on satakunta. Ihan vaan siksi, että ne ovat niin hienoja.
Ihan lähiaikoina ei ole tiedossa keikkoja Somerolla. Seuraava lähiseuduille varmistunut keikka on 9. syyskuuta Salossa.
Levy on ehtinyt herättää asiantuntijapiireissä kiinnostusta.
– Toivottavasti sen painos loppuu pikaisesti, että saadaan tehdä niitä lisää. Vieläkin parempi vaihtoehto on, että päästään tekemään uutta levyä.”Meijerin pehtoori” soittaa rullaavaa juurimusaaVesa Snygg sekä Satelliittiyhtye pistää levyllään Hurlumhei!Sanoituksissaan Saloranta kunnioittaa suomalaisia suuruuksia, kuten Helismaata ja Puhtilaa.Kokonainen kaarti legendoja, Eddie Cochran, Gene Vincent, Elvis, Johnny Burnette ja Roy Orbison esikuvinaan Masa Saloranta kavereineen teki levyn kiitokseksi vanhoille mestareille. Mainiota levyssä on se, että suuri osa biiseistä kuullaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi.Paratiisi-kioski oli Masa Salorannan ykköstoive somerolaisista kuvauspaikoista. Mukaansa hän otti Siff-mainostaulun. Sellainen taisi olla alkuperäisenkin Somerjoen kioskin seinässä.