Somero-lehti 12.7.2011
Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Vihreän John Deere 5010 -traktorin kuskin pukille kiipeää hymyilevä mies. Hän ottaa digikameran esiin ja uppoutuu tutkimaan vuonna 1966 tehdyn dieseltraktorin tekniikkaa.
– Tämä näyttää tosi hienolta, ja näitä on tuotu Suomeen vain kolme kappaletta. Tämä oli suurin amerikkalainen traktori 60-luvulla, aikansa huippua, Juhani Törmä kuvailee.
Punkalaitumelta kotoisin oleva Törmä opettaa maatalousteknologiaa Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa Ilmajoella.
– Se, että tuntee maataloushistoriaa pitkällä aikajänteellä, on opetuksessa etu. Kun tietää, mistä on tultu, tietää mihin mennään. Nykyään maataloudessa on jo robottitraktoreita, joihin on rakennettu ohjelmat, jotka tunnistavat esimerkiksi maissin ja rikkaruohot toisistaan ja robotti haraa mekaanisesti rikkakasvit pois, Törmä selventää.
Hän uskoo, että peltoautomaatio on 20–30 vuoden kuluttua jo paljon pidemmällä. Mutta ennen sitä katsotaan, miten 6-vuotiaasta haravakonetta ajanut Esko Oijala peruuttaa 20-vuotiaan Sämpy-hevosen aisojen väliin ja ohjastaa sen heinämaahan. Vaikka kuskinpukille kiipeäminen käy jo kankeasti, työ sujuu Oijalalta 75 vuoden tuomalla kokemuksella hyvin.
– Kuivaa heinää ei saa liikaa louskuttaa, etteivät vihreät lehdet irtoa korresta. Lehdet ovat heinän ravinteikkain osa, Oijala opastaa.
Hän toivoo, että alueen perinteiden vaalijat, Loimaalla oleva Sarkamuseo, Yläneen kotiseutumuseo ja Somerolla oleva Mäkilän traktorimuseo muodostaisivat kolmion, joihin ihmiset tekisivät bussimatkoja. Perinteitä riittää vaalittavaksi.
Perinteiden vaalimiseen kannusti myös pääkonsuli Johannes Koroma, joka juhlapuheessaan toivoi seuraavakin sukupolven ottavan vanhojen käsityötaitojen säilyttämisen ja seuraaville sukupolville siirtämisen omakseen. Hän korosti myös lähiruuan merkitystä maaseudulle ja ihmisille. Someron kaupungin tervehdyksen pääjuhlaan tuonut valtuuston puheenjohtaja Mauri Salo näki tärkeänä historian vaalimisen, jotta osaamme tehdä parempaa tulevaisuutta. Hän kertoi luomupeltojen määrässä olevan vieläkin kasvattamisen varaa ja mainitsi Mäkilän olevan esimerkki luomutilasta, jolla on oma lähiruokatuotekin, piapo-jauhot. Salo luovutti kaupungin viirin Mäkilän sisaruksille kiitokseksi perinnetyöstä ja Someron tunnetuksi tekemisestä.
Vaikka sadekuurot halkoivat pääjuhlaa, se ei ihmisiä juuri haitannut. Konehalliin mahtui suojaan, kahvi, letut ja muut herkut maistuivat ja katseltavaa riitti. Moranderin veljekset musisoivat, Antti Toukkari soitti saksofonia, Kimmo Hovila lauloi…
Vanhoilla työtavoilla syntyi tarvekaluja: Ulla Vesamäki kiersi kelkuttimilla sisalsäikeisiin kierteitä. Kun kierteitä tulee tarpeeksi, säieniput yhdistetään kelkasta pyörittämällä köydeksi. Antti Ryhtä teroitti seipäitä Pekka ja Heikki Mäkilän itse rakentamalla koneella, jossa Ruston Proctor -höyrykone pyöritti seivässorvia. Mauri Mäkinen poltti tervaa pienoistervahaudassa ja hänen apunaan toimi Matti Aaltonen. Eero Lehtonen kairasi puunrunkoa ontoksi, jolloin syntyi vesiputkea entisajan tyyliin.
Someron hevoskasvatusyhdistys pyöritti Match Show -näyttelyä. Näyttelyn kaikkein kauniimmaksi valittiin 14-vuotias shetlanninponitamma Jokimäen Tähti, jonka esitteli sen omistaja Kaija Romppainen.
