Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Lokakuussa 15 vuotta täyttävä Venla Priimägi valitsi rippileirin sijasta Prometheus-leirin. Prometheus-leirit, tutummin protuleirit, ovat aikuistumisleirejä, joille menevät usein ne, jotka eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Priimägi kuitenkin kuuluu, mutta valitsi silti protuleirin.
– Kuulun kirkkoon, mutta en ole uskovainen ihminen, joten Prometheus-leiri tuntui omemmalta valinnalta. Isoveljeni on käynyt rippikoulun. Vanhempani eivät ajatelleet, että menisin rippikouluun, joten heillekin oli okei, etten mennyt, Venla Priimägi taustoittaa.
Hänen kaikki kaverinsa menivät rippileirille, mutta kenellekään heistä ei tullut yllätyksenä, ettei hän mennyt. Moni ei ollut kuullutkaan, mikä on Prometheus-leiri.
– Monet kavereistani harmittelivat, etten voi olla kenenkään kummi, kun en käy rippikoulua. Kummina olo olisi kivaa, mutta voinhan olla epävirallisesti kummi. En ole koskaan edes ajatellut, että haluaisin kirkkohäitä, Venla Priimägi kertoo.
Priimägi kuuli Prometheus-leiristä sukulaisiltaan, joista pari on käynyt leirin.
– Heille se on ollut kiva kokemus, ja heidän kertomansa perusteella ajattelin, että leiri olisi hyvä itsellenikin, hän tiivistää.
Protuleirille Helsinkiin
Prometheus-leirejä järjestetään joissakin isommissa kaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella. Priimägi kävi leirin Itä-Helsingissä, Uutelassa.
– Keskustelimme paljon, sillä jokaiselle päivälle oli oma teemansa. Meillä oli esimerkiksi media-, yhteiskunta-, maailmankatsomuspäivät sekä identiteetti- ja seksuaalisuuspäivä. Keskustelun lisäksi leikimme ja pelasimme. Vapaa-aikaa oli vähän, vain ruokailun jälkeen. Toisaalta ohjelma oli tosi vapaata, hän kertoo.
Leirillä oli paljon ohjelmaa, ja iltaohjelmakin loppui vasta kello 23. Leiriläiset saivat valvoa niin pitkään, kun halusivat, mutta muille piti antaa nukkumisrauha. Niinpä iltaisin monet kokoontuivat saunarakennuksen luokse.
Leirillä oli kaksi ohjaajaa ja viisi apuohjaajaa. Apuohjaajat ovat 15–19-vuotiaita, vähän samaan tapaan kuin rippileirien isoset.
– Apuohjaajat ovat itse käyneet protuleirin ja hakeneet sitten apuohjaajiksi, mihin kuuluu pari viikonloppukoulutusta. Olen itse ajatellut myös hakea apuohjaajaksi, ja ohjaajat kannustivat siihen, Venla Priimägi kertoo.
Uusia näkökulmia asioihin
– Minulla on vahvoja mielipiteitä, mutta olen ujo, enkä välttämättä kerro niitä muille. Leirillä tuli uusia näkökulmia asioihin, esimerkiksi maailmankatsomukseen. Puhuimme ideologioista, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Teimme ryhmätöitä, ja loimme itse uusia valtioita, uskontoja ja ideologioita, Venla Priimägi kertoo.
Yhdessä harjoituksessa järjestettiin väittely, jossa ryhmälle annettiin valmiiksi mielipide, minkä puolesta piti olla. Ryhmän näkökulmaksi oli annettu kannabiksen salliminen.
– Aluksi olin itse asian sallimista vastaan, mutta väittelyn aikana mielipiteeni vaihtui aiempaa neutraalimmaksi. En ollut ajatellut, että tämä mielipide voisi muuttua, hän vertailee.
Toisessa harjoituksessa oli eri pisteitä, joita leiriläiset kiersivät
– Ohjaajat esittivät jotakin, esimerkiksi luonnossa asuvaa erakkoa, ja meidän piti jutella heille ja arvata, mitä he esittivät. Heidät piti myös auttaa tilanteesta pois, jos se oli heille vahingoittavaa, Venla Priimägi kertoo.
Yksi leirin päivistä pidettiin niin, ettei puhelinta, internetiä ja kelloa saanut käyttää. Venla Priimägistä vaikeinta oli olla ilman kelloa ja sen tuomaa ajan rytmitystä.
Uusia ystäviä
Suurin osa leiriläisistä oli pääkaupunkiseudulta, mutta yksi oli tullut Kajaanista asti ja toinen Kaarinasta. Venla Priimägi kertoo valinneensa leiripaikan miljöön perusteella; meri oli lähellä ja leirillä sai uida ja saunoa joka ilta. Leiri järjestettiin 1900-luvun alussa rakennetussa huvilassa luonnon keskellä.
– Sain paljon uusia kavereita, kun olimme siellä koko ajan yhdessä. Lähennyimme nopeasti ja sain hyviä ystäviä. Näemme toisemme jo tämän viikon lauantaina. Protu olisi järjestänyt tapahtuman, mutta se peruttiin koronan takia, joten kokoonnumme vähän pienemmällä porukalla puistossa, hän kertoo.
Leiriläiset olivat joko yhdeksännelle luokalle meneviä tai yhdeksännen luokan päättäneitä. Suurin osa oli tullut leirille siksi, ettei kuulu kirkkoon. Muutama leiriläinen kertoi käyvänsä molemmat, sekä protu- että rippileirin ja vertailla, kummasta piti enemmän.
– Itsekin olen joskus ajatellut, että vaihtaisin koulun uskontotunnit elämänkatsomustietoon. En ole kuitenkaan vaihtanut, koska uskontotunneilla puhutaan muistakin uskonnoista, ja haluan tietää niistä. Uskonnot ovat iso osa monien ihmisten elämää ja kulttuureita, joten koen hyväksi tietää niistä, Venla Priimägi perustelee.
Leirillä oli 17 leiriläistä, joista tyttöjä oli vähän enemmän kuin poikia. Ohjaajia ja apuohjaajia oli yhteensä seitsemän. Lisäksi oli kaksi kokkia, joista toinen soitti leirin lauluhetkinä kitaraa.
– Ihania, avoimia ihmisiä, Venla Priimägi luonnehtii.
Protu-lehden toimittajaksi
Kun Venla Priimägi kertoi leirillä, että hänen unelma-ammattinsa on tutkiva toimittaja, hänelle tarjottiin mahdollisuutta tulla Protu-lehden toimittajaksi, joskaan yksityiskohdista ei ole vielä sovittu.
– Tulevaisuudessa haluaisin matkustaa maasta maahan ja tutkia eri kulttuureja, koska haluan ymmärtää maailmaa paremmin. Olen seikkailunhaluinen ja tiedonjanoinen. Haluaisin myös muuttaa maailmaa niin, että kaikilla ihmisillä ja eläimillä olisi hyvä olla. Haluaisin yrittää tehdä jotakin, että maailmanlaajuisesti olisi tasa-arvoisempaa, hän kuvailee.
Priimägi menee tänä syksynä yhdeksännelle luokalle, ja sen jälkeen lukioon.
– En ole jäämässä Somerolle, sillä haluan mennä jonnekin erityislukioon, luultavasti IB- tai UWC-lukioon. UWC-lukio on kuin IB-lukio, mutta siinä ensimmäinen vuosi opiskellaan Suomessa ja kaksi seuraavaa vuotta maailmalla. Sain idean tästä samalta sukulaiseltani, joka on käynyt protuleirin. Hän on nyt menossa UWC-lukioon Italiaan, Venla Priimägi kertoo.
On helppo arvata, että Priimägin lempiaineita koulussa ovat kielet. Hän on kaksikielinen ja puhuu viroa ja suomea.
– Olemme perheen kanssa asuneet kaksi vuotta Japanissa, kun olin 4–6-vuotias. Osasin puhua japania silloin, koska kävin päiväkodissa. Nyt kieli on kuitenkin unohtunut, mutta aion opetella sitä uudelleen. Koulussa luen englantia, ruotsia ja äidinkieltä sekä valinnaisina aineina ranskaa, saksaa sekä englannin ja ruotsin syventäviä kursseja. Olen musikaalinen, mutta en taiteellinen, joten kielet tuntuvat helpommilta kuin taideaineet.
Vapaa-aikanaan hän lukee paljon kirjoja ja kirjoittaa sekä päiväkirjaa että mieleen tulevia mietteitä ja jonkin verran tarinoitakin, jos koulunkäynniltä jää aikaa. 6-vuotiaasta asti balettia tanssinut Venla Priimägi soittaa myös pianoa ja laulaa.
–Tykkään myös opiskella tosi paljon, hän toteaa.
Elämänkatsomuksen rakennusaineita
Prometheus-leirit eli protuleirit ovat aikuistumisleirejä. Niille kuka tahansa sopivan ikäinen voi mennä hankkimaan valmiuksia elämään ja kehittämään maailmankatsomustaan. Leireillä ei tarjota valmiita vastauksia, vaan pohditaan asioita yhdessä. Leiriläiset ovat yleensä 14–15-vuotiaita, mutta leirejä on myös 17–20 -vuotiaille ja sitä vanhemmillekin.
Prometheus-toiminta on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta. Toiminnan tavoitteena on tukea nuoria oman elämänkatsomuksen rakentamisessa. Prometheus-leirin Tuki ry järjestää leirejä, joiden pyörittämisestä vastaavat pääasiassa vapaaehtoistyöntekijät.
